Isäni mökille ovat saaneet lopullisen makuusijansa rakkaat lemmikkimme Eppu, Rasmus ja Leevi. Teimme viime kesänä haudoille merkiksi kivikeot ja nyt päätin tehdä haudalle myös muistolaatat. Mutta ensin pienet tarinat karvakorvista...
Eppu oli ihka ensimmäinen lemmikkimme (arvaariokaloja ei lasketa...). Hän oli Cavalier King Charlesin spanieli, valko-ruskea, jolla oli isot lerppakorvat ja huisku häntä. Tätä hankintaa olin kinunut pienenä jo pitkään, sain äidin puolelleni ja lopulta myös isäni heltyi (luulen että hän ei enää jaksanut kuunnella meitä...). Eppu oli ihana, rauhallinen, lämpeä, mutta sairasteli hyvinkin paljon. Lopulta sydän petti lopullisesti. Voi sitä surua.
Kun muutin silloisen poikaystäväni kanssa omilleni kuului kalustoon kissa, Rasmus. Rane oli perus maatiaiskissa, musta-harmaa pallura. En aikaisemmin ollut juurikaan pitänyt kissoista, mutta Rane voitti sydämeni puolelleen kyhnyttämällä vieressäni kuuluvasti kehräten. Kisu joutui olemaan turhan paljon yksin ja lopulta sekin sairastui niin että se jouduttiin lopettamaan. Ei lainkaan helppo päätös.
Leevi mussukka oli isäni paras ystävä. Leevi oli rodultaan Länsiylämaanterrieri, valkoinen ja syötävän söpö. En itse koskaan asunut Leevin kanssa saman katon alla, mutta siitä muodostui minulle silti mitä rakkain lemmikki. Leevi oli lauhkea kuin lammas ihmisille, mutta kova puolustamaan reviiriään mökillä haukkumalla. Koville otti senkin poismeno, vanha jaksoi sinnitellä kauan...
Tein muistolaatat liuskekivelle, koska niiden sileään pintaan oli helppo maalata ja niitä oli jäänyt ylimääräiseksi. Ostin kaupasta vedenkestävää akryylimaalia, jonka pitäisi kestää vaihtelevia sääolosuhteita. Koska olen huono piirtämään etsin silhuettikuvat netistä, jolloin sain niistä oivat sabluunat eläinten hahmoja varten.
RIP Eppu, Rasmus ja Leevi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti