Voi taivas tätä ajankulua. Pieni Ainokaiseni täytti jo vuoden. Meillä oli siis loppiaisena syytä juhlaan!
Vuosi pitää sisällään paljon vaikka tuntuukin, että aika on juossut taas maailman ennätyksen. Vaan niinhän se kuulemma on, että mitä vanhemmaksi ihminen elää sen nopeammalta tuntuu ajankulu. Luonnollista siis. Pikkuisen syntymän muistan kuin eilispäivän. Sitä onnentunnetta, jonka saimme kokea toistamiseen ei voita mikään ja se on asia joka ei unohdu koskaan. Paikallaan möllöttävästä ja ähisevästä, vauvantuoksuisesta ja mitä suloisemmasta pikkuneidistä on vuodessa kehittynyt valloittava ja hyväntuulinen vipeltäjä, hymytyttö vailla vertaa.
Juhlahumuun saapuivat lähimmät sukulaiset sekä prinsessan kummit. Kokeileva keittiö valmisti juhliin monenmoista herkkua. Tässä kirjoituksessa maininnat uusista resepteistä, jotka onnistuivat Kinuskikissan opastuksella hyvin. Kaikkien alla olevien herkkujen reseptit olen löytänyt ko. blogista.
Aivan loistavat suolapalat valmistuivat Porosydämet -ohjeella. Kerrassaan mainioita, suosittelen kokeilemaan. Itse en jaksanut ryhtyä muotoilemaan vuokaleivästä sydämiä, vaan päätin laittaa täytteen grillimaustetun ruissipsien päälle. Täyttäminen kannattaa jättää hetkeen ennen tarjoilua, jotta sipsit säilyvät rapeina.
Olen aina ihaillut anopin valmistamia lusikkaleipiä. Tällä kertaa päätin itsekin koittaa täytekeksien valmistamista. Päädyin Sitruunapikkuleivät -ohjeeseen. En löytänyt kauppareissulla pyöreää piparimuottia tai stanssia, joten ympyrämuodon sain ensin aikaan snapsilasilla. Totesin pian sen hieman liian suureksi, joten köljäsin keittiön kaappeja ja päädyin metalliseen tyllaan. Sillä sai aikaan söpöjä pieniä keksejä. Taikina kannattaa todellakin kovettaa jääkaapissa ennen kaulimista ja jauhoissa ei kannata säästellä. Taikinan irroittaminen pöydästä oli hankalin vaihe, sillä kun taikina ei tahtonut irrota niin pipareita joutui nyrhimään irti pöydästä jolloin niiden muoto hieman kärsi.
Paiston jälkeen täytin piparit ja koristelin ne myös heti. Mikäli pipareista haluaa rapean kannattaa täyttö hoitaa vasta juuri ennen tarjoilua. Itsellä se ei ollut vaihtoehto, sillä viimehetken hommia oli jo reilusti. Kekseistäni tuli siis pehmeitä, mutta maistuivat silti maukkailta. Päälliosan kirpsakka sitruuna-sokerikuorrute yhdistettynä makeaan sitruunä täytteeseen oli mielestäni onnistunut yhdistelmä.
Juhlapöydän kruunu, synttärisankarin kakku oli vaikein valinta. Myönnettäköön, että olen aika heikko täytekakun valmistaja, sillä en itse oikein pidä kyseisestä tuotteesta. Kermavaahto ei ole minun makuuni. Tästä syystä en herkästi tarjoa täytekakkua ja jos tarjoan olen tyytynyt valmistamaan siitä ns. perinteisen mallin.
Tällä kertaa päätin kokeilla jotain muuta, ja kokeilu todella kannatti. Aivain loistava resepti oli Ristiäiskakku kummitytölle -ohje joka sai vierailta kehuja ja maistuipa se synttärisankarillekin. Kakku ei ollut perinteinen sokerikakkupohja, mutta se toimi loistavasti tarkoitukseen. Täyte oli suussa sulavaa, tai mitä muuta voi olettaa jos yhdistää kermavaahtoa (joo, ei mun suosikki, mutta tässä toimi!) ja sulatettua minttukrokanttisuklaata. Koristeluvinkit otin ohjeesta, mutta sovelsin ne omalle tasolleni. Myöskään siis sokerimassalla muovailu ei ollut minulle ennestään tuttua. Jälkeenpäin todetakseni se ei ollut niin vaikeata kuin kuvittelin. Ja tässä valmis luomukseni:
