On aamu. Kello herättää liian aikaisin, onhan viikonloppu. Silmät auki ja valmistauminen uuteen päivään voi alkaa. Mutta ei mihin tahansa päivään vaan messupäivään. On taas se viikonloppu vuodesta kun Tampereen messukeskuksen täyttävät useat tuhannet ihmiset, joita yhdistää kiinnostus käsityöharrastukseen. Viimevuonna olimme ensikertalaisia, tänä vuonna siis konkareita.
Jo toistamiseen silmät ympyriäisinä tuijotimme autojen, bussien ja ihmisten määrää. Mutta eipä siinä, jonon perään ja odottamaan omaa vuoroa astua askartelijan taivaaseen.
Voi sitä hypistelyn, tuijottamisen, ihastelun ja ostosten määrää, tänäkin vuonna. Tavoitteenani oli löytää idea, tai tarvikkeet jo keksittyyn ideaan, lasten joulumyyjäisten ongintapalkinnoiksi. Toteutuksen tulisi olla suhteellisen helppo, koska palkintoja tulisi olla noin 40 kappaletta. Lisäksi palkinnon pitää sopia sekä 1-vuotiaalle että 5-vuotiaalle lapselle, tytölle ja pojalle. Heijastin!
Ja ihan kuin sattumalta löysin messuilta tukevaa huopakangasta sekä kiinnisilitettävää heijastin nauhaa. Kiinnisilitettävä heijastinkangas oli taivaanlahja, sillä olin jo kuvitellut itseni kiinnittämässä heijastinkangasta ompelemalla. Nyt näiden valmistuminen olikin vain parin illan projekti.
Kiitos parhaasta seurasta rakkaalle ystävälleni, jonka seura ei pettänyt tänäkään vuonna. :)
Ps. Myönnämme, että Tampereelta takaisin Turkuun on helppo löytää, kun asiaan muistaa keskittyä. Ihmettelemme, miten olemme voineet ajaa niiden kolmen jättikokoisen, valaistun Turku-tienviitan ohi. Tekevälle sattuu!
