Ekotuolien tyynyt

Vihdoin on tullut avattua oma terassi. Tänä kesänä terassilla on kaksi uutta tuolia, syksyllä maalatut ekotuolit. Jotta ekotuoleissa olisi mahdollisimman mukava istua, tulee niskan takana olla tuki eli tyyny. Ajattelin syksyllä, että nyt on hyvää aikaa (koko talvi) tehdä tuoleihin tyynyt, mutta kas, valmistuminen antoi odottaa kesänkorville saakka.

Nyt odotan innolla, että pääsen nauttimaan tuoleista kesäisenä päivänä, omalla terassilla vaikka jotain hyvää dekkaria tai sisustuslehteä lukien.

Tekninen toteutus tyynyihin oli melkoisen perus. Ostin likaahylkivää ulkokäyttöön sopivaa kangasta, josta ompelin 35 x 20 cm tyynyt. Jujuna on säädettävä kiinnitys eli narut, jotka voi sitoa kunkin istujan mukaan sopivalle korkeudelle.

Hih, yllä oleva teksti oli valmiina, jäin odottamaan julkaisun kanssa kuvia, jotka olisin halunnut ottaa aurinkoisena päivänä. Sitä saanee odottaa tänä kesänä. Kuvat on nyt kuitenkin otettu ja teksti pääsee julkaisuun (pari kuukautta myöhemmin sen kirjoittamisesta).

Tyynynpäällisten päivitys

Jep, nämä painantapuuhat ovat olleet käynnissä myös kesällä. Eräänä aurinkoisena, loman ensimmäisenä päivänä, pakkasin mökille mukaani kankaanpainantavälineistön. Alla oleva tyynynpäällinen syntyi ja samalla niska paloi auringossa. Kyllä, nyt jokainen miettii että eipä ole paljon aurinko tänä kesänä paistanut. Paistoi se, juuri tuona yhtenä päivänä.

Strömsössä muistaakseni kerran seurailin vastaavaa tapahtumaa. Siinä juontaja painoi kuvioita kankaaseen. Ohjelmassa kerrottiin, että jokaiseen sisustukseen kuuluu pieni pilkahdus keltaista. Tämä lausahdus toimi tällä kertaa innoittajanani ja tämä tyynynpäällinen sai joukkoon epäsymmetrisesti (minulle hieman vaikea asia) keltaisia väriläikkiä.

Ei huono. Sijaitsee sohvalla tähtityynyn kanssa. Täytyy kai niitäkin joskus pestä, eli vaihtopäällinen oli jopa tarpeellinen.

Kankaanpainantaa perunalla

En tiedä kehtaanko enää kertoa milloin tämä projekti oli mulla käynnissä, sillä siitähän on jo tovi. Kirjoitusinspiraatio on vaan ollut totaalisen kadoksissa. Nyt kun kirjoittamiseen itseni "pakotin" niin saattaapa olla, että julkaisuja syntyy yksi toisensa jälkeen. Ryhtyminen on ollut tauon jälkeen piinallisen hankalaa. Lähes yhtä hankalaa kuin sporttikauden avaaminen kipuilutauon jälkeen. Mutta kun sen tekee, muistaa myös sen miksi se olikin niin mukavaa.

Kerronpa kuitenkin siis, että tämä kankaanpainanta oli kuumimmillaan keväällä, sillä olin päättänyt "lahjoa" tarhatädit itsepainetuilla kangaskasseilla. Ystäväni innostui myös projektista ja niinpä eräänä iltana kokoonnuimme painopuuhiin. Muottina käytimme perunaa johon tällä kertaa piparkakkumuotteja apuna käyttäen teimme hyvinkin yksinkertaisia muotoja. Itse käytin kahta ympyrän kokoa sekä rinkulaa pahviputken avulla.

Minun ideassani jokainen tarhatäti (6kpl) sain omanvärisen uniikin kangaskassin. Ilmeisemmin lahja oli käytännöllinen, sillä kasseja on bongattu jo käytössä.

Vastaavalla menetelmällä olen itse painanut myös tyynynpäällisiä, paitoja ja tiskirättejä. Kangasvärien juju on se, että väristä tulee vesipestävä, kunhan värin kuivuttua muistaa silittää värin kiinni kankaaseen. Itse olen käyttänyt painamiseen vain puuvillaista kangasta.

Lisäksi tämä on tekemisenä myöskin lapsille sopivaa. Järjestin tarhalla vanhempainkerhon nimissä kevätaskarteluillan, jossa jokainen osallistuja sai painaa yhdessä vanhemman kanssa itselleen pienen kangaskassin sekä vanhemmalle tiskirätin. Puuha oli oikein mukavaa ja lapset viihtyivät. Vaatteiden suojaaminen kannattaa pitää mielessä :)