Papan keinutuoli sai isoäidin neliön

Isoäidin neliöt ovat kiehtoneet jo pitkään. Yhdistelemällä raikkaita ja rempseitä värejä voi saada aikaan ihastuttavia tilkkutöitä. Lisäksi niihin saa uppoamaan kätevästi jämälankoja, jotka töiden valmistuttua jäävät pyörimään lankavarastoon. Nimittäin ainahan jotain jää...

Muistan että joskus pienenä olen virkannut isoäidin neliöstä pannulapun ehkä toisenkin, tekniikka ei kuitenkaan ollut aktiivisessa muistissa. Suuri käsityö -lehti ilmestyi jokin aika sitten ja siinä oli hauskasti tehty koristetyyny yhdestä isosta isoäidin neliöstä. Siitä se idea sitten lähti.

Käytin hyväksi jämävillalankoja, jotka osuvasti sattuivat sävyiltään sopimaan olohuoneemme väreihin. Käyttämäni langat olivat, ainakin suurelta osin, Seitsenmän veljestä -lankaa ja koukku kokoa 4.

Valmiin neliön reunalle virkkasin kiinteillä silmukoilla siistin ulkokerroksen. Neliön kiinnitin itse ompelemani (koska kaupassa ei ollut valmista valkoista koristetyynypäällistä) valkoisen 40 x 40 tyynynpäällisen päälle käsin ompelemalla.

Mieheni isovanhemmilta peritty keinutuoli sai kaverikseen siis isoäidin neliön. Hyvin ne sointuvat yhteen!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Piparkakkutalo on rakennettu
Joulu on jo ovella
Namusia ripustettu
On jo talon katolla.

Talo on koottu ja koristeltu pikeerillä, jonka ohjeen sain vinkkinä eräältä taitavalta keittiömestarilta. Ohje pikeeriin löytyy alta. Liimaamiseen käytin pikeeriä, joka syntyy ohjetta noudattamalla. Samoin "riippuvan lumen", pursotin lopuksi tästä jähmeämmästä massasta. Otin pikeeristä puolet syrjään ja ohensin sitä sitruunamehulla ja vedellä. Ohentaminen  kannattaa tehdä pikkuhiljaa vähän kerrallaan.

Pikeeri
90 g kananmunan valkuaista
480 g tomusokeria

Ensin vatkataan valkuaiset ja 2/3 osaa siivilöidystä tomusokerista melko jämäkäksi tahnaksi. Vatkaaminen kestää noin viisi minuuttia. Sen jälkeen joukkoon siivilöidään loput tomusokerit ja seos vatkataan tasaiseksi.

Ja näistä paloista syntyi korea talvinen Muumitalo :) 

Olen tehnyt pikarpakkutaloja ennenkin, Mies on hoitanut osien liimaamisen sulatetulla sokerilla, näpit palovammoilla. Samoin tomusokerista ja vedestä valmistamani koristemassa on ollut valuvaa ja hitaasti kuivuvaa. Tämän muumitalon pelastukseksi koitui pikeeri, jota ylistän. Ja on sanomattakin selvää, että käytän tätä, ja vain tätä ohjetta jatkossa. Kiitos Mankka!

Sydämellistä joulua

Taas on se aika vuodesta, kun joulu hiipii ovelle salakavalasti, yllättäen ja nopeaan. Enää muutama yö jouluun! Joulu saa aikaan askarteluvimman. On muka pakko kokeilla sitä, tätä ja tota. Kiireinen työarki on asettanut haasteen ajan riittämiselle. Ihan kaikkea ei vaan ehdi tehdä (mm. kirjoittaa blogitekstejä). On kuitenkin yksi asia, josta en luovu ja se on itse tehdyt joulukortit. Vielä en meinaa tässä tekstissä paljastaa niiden tämän vuotista ulkoasua, sillä postipoika ei ole vielä varmasti ehtinyt jakaa niitä vielä rakkailleni.

Paperiaskartelusta innostuneena näin muistaakseni vuoden viimeisessä Ihana-lehdessä helpolta näyttävän joulukoristeen. Nappasin ohjeen toteutukseen juuri päiväkodin myyjäisten korvilla ja valmistin samalla koristeita myyjäisiin myytäväksi. Nämä kauniit kuusenkoristeet menivätkin kuumille kiville ja nyt huomaan ettei niitä jäänyt omaan kuuseen ripustettavaksi ainuttakaan. Hätä ei toki ole tämän näköinen. Mikäli vielä aikaa jää kaivan paperileikkurini esiin ja liuskoitan vanhoja Kotiliesi-lehtiä.

Ohje on yksinkertainen ja mikäli omistaa paperileikkurin on koristeen tekeminen nopeaa. Tarvitaan 2,5 cm levyisiä liuskoja seuraavasti 4 x 21 cm, 4 x 17 cm, 4 x 15 cm ja 4 x 13 cm. Nämä pinotaan, aloittaen pisimmistä. Mikäli koristeeseen haluaa ripustusnaru niin se kannattaa asentaa tässä kohtaa liuskojen keskelle. Sitten laitetaan pinon ala- ja yläpuolelle kaksi 17 cm liuskaa, niiden päälle seuraava koko ja lopuksi lyhyimmät. Pinossa on siis keskellä pitkät ja reunoilla lyhyimmät palat. Nämä nidotaan tasaisesta päästä ensi  yhteen ja taitetaan pino puoliksi sydämenmuotoon niin että alareunastakin tulee tasainen. Lopuksi niitti myös alareunaan.

Suklaanougatkonvehdit

Ei makeaa mahan täydeltä. Ja näitä ei makeanhimon tyrehdyttämiseen montaa palaa tarvita. Taivaallisen hyviä. Kokeiluna arveluttava, kuitenkin kokeilemisen arvoinen, sillä loputulos on suussa sulava. Aikaa vievää puuhaa ja kuumien seosten kanssa kannattaa olla tarkkana ettei tulisi pipi. Ohje kannattaa lukea huolellisesti eikä sitä kannata soveltaa tippaakaan. Tahmeaa, jähmeää, suklaista... Mmmm.

Maistuis varmaan sullekin! Ohje löytyy Kinuskikissalta ja tästä.

Jep, ulkonäkö ei ole hurmaava, kinuskikerros jäi keskellä liian löysäksi mikä aiheuttaa sen, että kerrokset eivät liimaudu jämäkästi yhteen. No, maku korvaa estetiikan.

Lasten heijastin

On aamu. Kello herättää liian aikaisin, onhan viikonloppu. Silmät auki ja valmistauminen uuteen päivään voi alkaa. Mutta ei mihin tahansa päivään vaan messupäivään. On taas se viikonloppu vuodesta kun Tampereen messukeskuksen täyttävät useat tuhannet ihmiset, joita yhdistää kiinnostus käsityöharrastukseen. Viimevuonna olimme ensikertalaisia, tänä vuonna siis konkareita.

Jo toistamiseen silmät ympyriäisinä tuijotimme autojen, bussien ja ihmisten määrää. Mutta eipä siinä, jonon perään ja odottamaan omaa vuoroa astua askartelijan taivaaseen.

Voi sitä hypistelyn, tuijottamisen, ihastelun ja ostosten määrää, tänäkin vuonna. Tavoitteenani oli löytää idea, tai tarvikkeet jo keksittyyn ideaan, lasten joulumyyjäisten ongintapalkinnoiksi. Toteutuksen tulisi olla suhteellisen helppo, koska palkintoja tulisi olla noin 40 kappaletta. Lisäksi palkinnon pitää sopia sekä 1-vuotiaalle että 5-vuotiaalle lapselle, tytölle ja pojalle. Heijastin!

Ja ihan kuin sattumalta löysin messuilta tukevaa huopakangasta sekä kiinnisilitettävää heijastin nauhaa. Kiinnisilitettävä heijastinkangas oli taivaanlahja, sillä olin jo kuvitellut itseni kiinnittämässä heijastinkangasta ompelemalla. Nyt näiden valmistuminen olikin vain parin illan projekti.

Kiitos parhaasta seurasta rakkaalle ystävälleni, jonka seura ei pettänyt tänäkään vuonna. :)

Ps. Myönnämme, että Tampereelta takaisin Turkuun on helppo löytää, kun asiaan muistaa keskittyä. Ihmettelemme, miten olemme voineet ajaa niiden kolmen jättikokoisen, valaistun Turku-tienviitan ohi. Tekevälle sattuu!

Kolmen keksin kestit

Sain kutsun vauvakutsuille. Lupasin ottaa osaa kutsujen tarjoiluihin värkertämällä muutaman sortin keksejä. Etsin Kinuskikissan sivuilta muutaman reseptin, joita hieman ideoin kutsuille sopivaksi. Keksien värektäminen on ihan mukavaa  ja pikkutarkkaa puuhaa, joka tietysti toimii sopivana vastapainona kiireiseen arkeen. Niiden tuunauksessa kun vaan on pakko pysähtyä ja rauhoittua. Keksien valmistaminen jäi melko viime tippaan ja lisämausteen kutsuihin toi itselleni siirtynyt emännyys valitettavasta äkillisestä sairastapauksesta johtuen.

Valmistin Pehmeät kaurakakkuset, Sitruunatäytekeksejä sekä Herrasväen pipareita.

Pehmeät kaurakakkuset koristelin maitosuklaan sijaan valkosuklaalla, joka myös sopi mainiosta maultaan keksien pintaan. Sitruunätäytekeksit valmistin keinuhevosen muotoon kutsun teeman mukaisesti.

Porkkanamuffinssit

Hetki sitten juhlittiin isejä, noita lapsen peuhukavereita, kiipeilytelineitä, isoja sylejä, pelikavereita, tärkeitä keskustelukumppaneita, kiukuttelun kohteita tai vaikka lämminhenkisiä lohduttajia. Rakkaalla ihmisellä on monta nimeä ja käyttötarkoitusta.

Meillä isi on oikea kodinhenki, joskaan ei välttämättä pullantuoksuinen, mutta ruoantuoksuinen. Hän on mukana kaikessa perheen toiminnassa, olipa sitten kyseessä vaipanvaihto, piiloleikki, kauppareissu tai lasten lääkärissä käynti. Hän ottaa vastuun arjen pyörittämisestä enkä voisi kuvitella tulevani toimeen ilman häntä. Hän on täydellinen isä ja loistava aviomies, samassa paketissa. Minulla on siis käynyt tuuri! ❤

Isit ansaitsevat hyvää ja tie heidän sydämeen käy herkkujen kautta. Tänä vuonna lasteni isä sekä myös oma rakas isäni saivat kahvinsa kyytipojaksi porkkanamuffinsseja Kinuskikissan ohjeella. Ohje löytyy tästä. Ohje on tarkoitettu kakuksi, mutta toimii vastaavasti myös muffinsseina.

Lennä, lennä lentsikka

"Äiti, äiti, tehdään paperilennokki!" 

No, tehdään vaan. Avuksi siihen kuitenkin tarvitaan YouTube, sillä kokemus lennokkien taittelusta on vähäinen ja muistikuva siitä vieläkin vähäisempi. Vaan ei hätää, onneksi on YouTube.

Käytin kahta eri ohjetta:

1. Kuvan vaaleanpunainen

2. Kuvan tummanpunainen

Näillä me sit kisailtiin ja hauskaa oli. Molemmat lensivät hyvin.

Pikkuiset kultakalat lammessa ui...

Meillä asuu aktiivinen pieni kalamies. Mökille päästessään hän työllistää välittömästi aikuisen itselleen seuraksi onkimaan. Sormet ristissä aina toivotaan, että maasta löytyy matoja. Joskus niitä on jouduttu ottamaan mukaan varoiksi ihan kotoa saakka. Innostus on pysynyt yllä, sillä laiturin nokasta aina silloin tällöin myös nappaa koukkuun kala.  Ahven, joskus niin pieni, että se päästetään takaisin mereen kasvamaan. Mutta osuipa kerran laiturin alle kunnon ahvenparvi, josta riitti maistiaisia iltapalalle.

Pikku kakkosen innoittamana päätimme askarrella oman kalastuspelin. Askartelutarvikkeista löytyi sopivasti magneetteja tähän projektiin. Kalalampi sai asukkaakseen viisi kalaa. 

Onki rakennettiin varastosta löytyneestä kepistä ja klapesta.

Onkiminen vaatii keskittymistä ja vakaata kättä. Hauskoja kalahetkiä on siis luvassa jatkosakin!

Ps. tyylejä on monia :)

Ekotuoli

Näihin ekotuoleihin syntyi 'rakkautta ensi silmäyksellä' -tunne jo kauan sitten. Muistaakseni ensi kohtaaminen tapahtui joillakin messuilla. Tuoliin kiinnitetty hintalappu etäännytti kuitenkin välimme, sillä eihän tuoli olisi voinut koristaa terassia yksin vaan olisi ehdottomasti vaatinut vierelleen kaltaisensa. Tuoleista olisi kuitenkin syntynyt lompakkoon turhan suuri lovi. Haaveisiin ekotuoli kuitenkin jäi.

Asioilla on tapana järjestyä, huomaan sanovani usein itselleni ja muilleki  läheisilleni. Bongasin perhetuttumme valmistaneen tyttärelleen ekotuolin. Marisin asiaa isälleni, jonka hyvä ystävä tämä perhetuttu on. Eräänä päivänä isäni soitti ja kertoi, että oli hankkinut minulle kahden tuolin rimat. Sain itse päättää maalaanko rimat itse vai otanko ne valmiiksi maalattuna. Päätin ottaa tuolit maalia vailla valmiina. Jipii!

Meni tovi ennen kuin sain aloitettua tuolien maalausta. Käsittelin tuolit ensin huomesuojalla, jonka jälkeen maalasin tuolit valkoiseksi. Huomesuojana käytin Tikkurilan Valtti pohjustetta ja maalina Tikkurilan Unica ulkokalustemaalia.

Ihanat tuolit koottiin ohjeen mukaan heti maalin kuivuttua. Ja nyt ne koristavat täydellisenä parina uuden maalipinnan saanutta taloamme. Ensi kesänä ne pääsevät takapihan terassille.

   

Paperinarusta tehty pöytäliina

Olipa kerran päivä jolloin tytär (+30 v) meni äidilleen yökylään. Viime kerrasta onkin aikaa, jos sitä on edes tapahtunut kotoa poismuuton jälkeen, ken muistaa. Äiti haki tyttären avokätisesti töistä ja tarjosi tälle päivällisen (kaalilaatikkoa, nam!). Tytär keksi, että yhdessä olisi kiva käydä läheisessä askarteluliikkeessä. Ja niin tapahtuikin. Tyhjin käsin liikkeestä he eivät täälläkään kertaa päässeet poistumaan. Molempien oli pakko saada Alice A:n puutyökaluja, joilla voi tehdä kukkia ja solmupunosta. Sitten he palasivat kotiin ja askartelivat koko illan loppuun saakka :) Sen pituinen se.

Tämä tarina perustuu tositapahtumiin.

Kukkapuu pääsi mukaani mökille, jonne halusin tehdä kokeiluna pöytäliinan. Olin saanut idean askarteluliikkeessä ja mökki tuntui sopivalta kohteelta liinan toteuttamiseen.

Tein 4 x 4 kukan (yht. 16 kpl) liinan. Kieputin ruskeasta paperinarusta kaksi kierrosta ulommaisiin tappeihin ja kaksi keskimäisiin tappeihin. Kun kaikki kukat olivat valmiit liitin kukat liinaksi metallirinkuloiden avulla.

  

Mansikka-valkosuklaajuustokakku

Mitä vanhemmaksi elämme, sitä vaikeammaksi muuttuu lahjojen hankkiminen merkkipäivänä. Kaikkea on, turhaa ei viitsi ostaa, tykkääkö se tästä vai olisiko tuo kivampi? Aina sama tuskainen pohdinta ja lopputuloksena on monesti jokin turhake.

Viime aikoina olemme keksineet toteuttaa lahjoja hiukan omintakeisella tavalla. Kysesssä on sankarille annettava lahjakortti, joka sisältää esim. illanvieton kanssamme kotonamme. Eli sankari saapuu paikalle ja valmistamme hänelle hyvää ruokaa kera maistuvien juomien. Illanviettoon voi lisäksi kuulua jotain tekemistä, kuten lautapelien pelailua tai keilailua tapauskohtaisesti. Saattaa lahjaan liittyä jopa yöpyminen aamiaisineen.

Ei tällaista lahjaa tietysti kenelle tahansa voi antaa. Lähimmät sukulaiset ja parhaimmat ystävät ovat kohteena otollisimpia. Siis ne joiden kanssa voisimme muutenkin viettää iltaa. Toisaalta lahja ei ole erikoinen, mutta kukaan ei ole tuumannut pahaa kyseisestä 'hemmottelusta'.

Viimeisin lahjakortti annettiin hyvälle ystävällemme 30v lahjaksi. Hän käytti lahjakortin tänä kesänä, jolloin valmistimme maukasta ruokaa, pelailimme pihapelejä, paransimme maailmaa ja tarjosimme yösijan aamiaisineen. Meillä oli mukavaa, toivon (uskon niin) että heilläkjn.

Valmistin tilaisuuteen jälkiruoaksi juustokakun. Ohjeen loihdin omasta päästä ja se onneksi onnistui erittäin hyvin.

Mansikka-valkosuklaajuustokakku by Helminna:

(valmistettu irtopohjavuokaan, halkaisija 18 cm)

Pohja

100 g Digestive-keksejä

80 g sulatettua voita

Täyte

300g tuoreita mansikoita (soseutettuna)

200 g sitruunatuorejuustoa

1 prk mansikkarahkaa

1 dl kuohukermaa (vaahdotettuna)

100 g valkosuklaata (sulatettuna)

5 liivatelehteä

Pinnalle tuoreita mansikoita ja valkosuklaalastuja

Hernepesto

Olen jo useamman vuoden ajan tilannut Glorian ruoka & viini -lehteä. Aluksi (vuosia sitten) se oli kiinnostava itselleni ammatillisesti, nykyään se tukee mieheni ammattitaitoa ja on itselle veden kielelle herättävä. Välillä tuntuu, että reseptit eivät juuri kohtaa lapsiperheen ruoanvalmistutarpeita ja lehti tulee vain selattua läpi. Toisinaan kuitenkin jokin resepti jää kolkuttamaan mieleen ja päätyy myös valmistukseen.

Tänä kesänä ilmestyneessä numerossa (5/2014) oli ohje, joka jäi mieleen ja joka oli myös pakko toteuttaa. Kyseessä oli tuoreista herneistä valmistettu hernepesto. Luettuani raaka-aineluettelon suu kostui ja pystyin jopa maistamaan herneen maun suussani.

Onneksi siis saimme luoksemme vieraita, joille halusimme tarjota iltasella pientä suolaista. Tällä kertaa tarjoiluina toimivat erilaiset cocktailpalat, joista yhden toteutin hernepestolla. Kokeilu kannatti, pesto oli todella maukasta ja se on helppo valmistaa. Suurin  työ valmistuksessa oli se, kun herneet täytyi perata pois paloistaan. Muutoin pesto syntyy teemalla 'kaikki purkkiin ja soseeksi'!

Näin se valmistui:

1/2 l hernettä (tuoretta tai pakaste)

1,5 dl paahdettuja pinjansiemeniä

100 g raastettua parmesanjuustoa

0,5 dl oliiviöljyä

mausteeksi suolaa ja mustapippuria

Tajoilin peston esipaistetun maalaispatongin päällä.

Yökylässä tyttöjen juttuja

Rakkaan ystäväni tytär 9v ei ole vielä koskaan uskaltautunut yökylään yksin. Hän oli suunnitellut itselleen To do -listan koulujen kesäloman ajaksi. Kesäloma oli jo miltei loppumassa, mutta yksi listan tehtävistä oli yhä tekemättä - yökyläily yksin. Tarjouduin ottamaan tytön meille yökylään ja hän oli myös yllätyksekseni halukas tulemaan. Niinpä eräänä perjantaina nappasin hänet mukaani töistä lähtiessäni.

Olin miettinyt meille tekemistä, jotta kyläily sujuisi rattoisammin. Kun on mielekästä puuhaa, ei koti-ikävälle jää tilaa ajatuksissa. Tyttöjen tekemiseksi olin ajatellut t-paitojen painantaa kangasmaalilla ja helmiavainnauhan pujottelua. T-paitaprojektin kimppuun kävimmekin heti illalla. Olin ostanut valmiiksi meille sekä kyläilijän äidille yksiväriset t-paidat, johon aloimme painaa maalia piparkakkumuoteilla. Käytimme siis samaa tekniikkaa kuin aiemmassa kirjoituksessani tehdessäni tyynynpäällisiä.

Lapsi suunnitteli itse oman paitansa sekä toteutti sen. Lisäksi hän halusi itse painaa paidan myös äidilleen. Siinä välissä valmistin oman paitani, johon tein tähtiraidan, jonka rajasin maalarinteipillä.

Tällainen muotinäytös saatiin aikaan:

Teimme myös sen aiotun avainnauhan sekä korvikset äidille ja tyttärelle, niiden kuvaaminen kuitenkin unohtui lähtötohinassa.

Kaiken kaikkiaan yökyläily sujui hyvin. Ikävältä ei vältytty, mutta se selätettiin todella nopeasti. Tyttö oli rohkea ja reipas, sillä ensimmäinen yökyläpaikka ei ollut se tuttu ja perinteinen isovanhempien koti vaan hieman vieraamman, mutta kuitenkin tutun aikuisen koti. Olen ylpeä Sinusta! ♡

Maalari maalasi taloa

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin... Niinhän sitä voisi luulla!

Tästä se kaikki alkoi 

Ensin riisuttiin ikkunoista, ovista ja kulmista karmit

Sitten heiluteltiin suteja. Lopputuloksena hieman muuttunut ulkomuoto.   

Iso kiitos talkoisiin osallistuneille, niin maalareille kuin lapsenvahdeillekin. We <3 our home!
Suurin kiitos miehelleni <3