Renkaanheittopeli

Äiti, mitä voitaisi askarrella...?

Jaa-a. Vilkaistiin yhdessä Pinterestia ja päätöksenä oli renkaanheittopeli. Tähän askarteluun voi hyvin ottaa mukaan myös perheen pienemmät, joilta onnistuu hyvin sormiväreillä renkaiden maalaaminen.

Tarvitaan siis neljä paperilautasta, joiden keskusta leikataan irti. Jäljelle jäävät reunat maalataan erivärisiksi. Lisäksi tarvitaan talouspaperirulla tai vastaava putkilo, joka kiinnitetään liimalla johonkin alustaan, esimerkiksi tukevaan pahviin. Valmis!

Täytyy sanoa, että joka kerta hämmästelen sitä, että lapset eivät todellakaan jaksa kauaa keskittyä askarteluun. Siksi tuotos tulee valita niin, että se on todellakin hetkessä valmis. Muuten saa itse olla yksin tekemässä kaiken valmiiksi loppuun kun apurit ovat livahtaneet jo seuraavaan leikkiin...

Nämä renkaat ovat melko kevyitä, joten heittäminen ei totisesti ole helppoa... No, säilyy mielenkiinto, tai sitten ei... :)

Pääsiäisen leivonnaiset

Pääsiäinen oli ja meni ja tämä teksti on odottanut kirjoittajaansa siitä saakka. Kinuskikissan innoittamana päätin valmistaa pääsiäiseksi Key Lime piirakkaa, Kinderpiirakkaa ja toisen mahdollisuuden saivat myöskin Cookiet, jotka epäonnistuivat viimekerralla.

Key Lime piirakka ohje on taivaallisen hyvä!! Tästä tulee ehdottomasti suosikkireseptini, jota valmistan useita kertoja uudelleen. Kurkkaa ohje tästä. Itse tein piirakan pyöreään irtopohjavuokaan ja ohjeen määrät toimivat siihen mainiosti.

 

Kinderpiirakka kuulosti niin pääsiäiseltä ja niin hyvältä että sitä oli ihan pakko myös kokeilla. Lopputulos ihan ok, melko makea pläjäys eli annospalat olisivat saaneet olla vieläkin pienemmät. Ohje löytyy tästä.

Ja tällä kertaa sain onnistumaan myös cookiet. Salaisuutena oli se, ettei taikinaa saa yhtään painella muotoon vaan se pitää nimenomaan lusikalla nostella pelille. Silloin keksit säilyvät pehmeinä. Resepti tässä.

Onneksi meillä kävi pääsiäisenaikaan ystäviä kylässä, jotta näiden herkkujen lopputulos ei näy kaikkinensa omassa vartalossa :)

Levätkää rauhassa - muistolaatat lemmikkien haudalle

Isäni mökille ovat saaneet lopullisen makuusijansa rakkaat lemmikkimme Eppu, Rasmus ja Leevi. Teimme viime kesänä haudoille merkiksi kivikeot ja nyt päätin tehdä haudalle myös muistolaatat. Mutta ensin pienet tarinat karvakorvista...

Eppu oli ihka ensimmäinen lemmikkimme (arvaariokaloja ei lasketa...). Hän oli Cavalier King Charlesin spanieli, valko-ruskea, jolla oli isot lerppakorvat ja huisku häntä. Tätä hankintaa olin kinunut pienenä jo pitkään, sain äidin puolelleni ja lopulta myös isäni heltyi (luulen että hän ei enää jaksanut kuunnella meitä...). Eppu oli ihana, rauhallinen, lämpeä, mutta sairasteli hyvinkin paljon. Lopulta sydän petti lopullisesti. Voi sitä surua.

Kun muutin silloisen poikaystäväni kanssa omilleni kuului kalustoon kissa, Rasmus. Rane oli perus maatiaiskissa, musta-harmaa pallura. En aikaisemmin ollut juurikaan pitänyt kissoista, mutta Rane voitti sydämeni puolelleen kyhnyttämällä vieressäni kuuluvasti kehräten. Kisu joutui olemaan turhan paljon yksin ja lopulta sekin sairastui niin että se jouduttiin lopettamaan. Ei lainkaan helppo päätös.

Leevi mussukka oli isäni paras ystävä. Leevi oli rodultaan Länsiylämaanterrieri, valkoinen ja syötävän söpö. En itse koskaan asunut Leevin kanssa saman katon alla, mutta siitä muodostui minulle silti mitä rakkain lemmikki. Leevi oli lauhkea kuin lammas ihmisille, mutta kova puolustamaan reviiriään mökillä haukkumalla. Koville otti senkin poismeno, vanha jaksoi sinnitellä kauan...

Tein muistolaatat liuskekivelle, koska niiden sileään pintaan oli helppo maalata ja niitä oli jäänyt ylimääräiseksi. Ostin kaupasta vedenkestävää akryylimaalia, jonka pitäisi kestää vaihtelevia sääolosuhteita. Koska olen huono piirtämään etsin silhuettikuvat netistä, jolloin sain niistä oivat sabluunat eläinten hahmoja varten.

 

RIP Eppu, Rasmus ja Leevi <3

Joka ilta kun lamppu sammuu

Meille tuli ristiäiskutsu taholta, jolta emme sitä osanneet odottaa. Löysin Pinterestistä niin ihanan lahjaidean, että en voinut olla sitä toteuttamatta. Meillä uniriepu ja unikaverit ovat molemmilla lapsilla tärkeitä, ilman niitä ei tule uni, ei edes viisivuotiaalla. Isompi ei kanna kaveria enää päivisin mukanaan, mutta pienempi retuuttaa omaa kisuaan välillä mukana päivisinkin. Koska uniriepu on meillä tärkeä, on se minusta oiva lahja pikkuiselle ihmeelle kastepäivänä.

Hiukan yritin vilkuilla mallia valmiista ideasta, mutta pääosin toteutus ja ohjeet pulppusivat päästäni. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen!

Ostimme lahjaan teemanmukaisesti lisäksi yökkärin ja kortti jonka askartelin näytti tältä.

Ja ennalta arvaamani syy kutsuunkin ilmoitettikin juhlassa lopulta ja sain ojentaa myös toisen kuoren tuoreelle avioparille. Onnea!

Trikoopipo lapselle

Kevät kevät kevät,
Kevät kevät kevät
Lauloi punarintakin
Ja oli kevät!

Tällainen pätkä tuli mieleeni eräästä lastenkirjasta, sillä ulkona on ihanan keväinen ilma, keväisin tähän mennessä. Kevään tulo on ihanaa aikaa, luonto puhkea loistoonsa. Ruoho alkaa vihertää ja lumet ovat poissa, sipulikukat työntyvät ylös kukkapenkistä, aurinko lämmittää, puiden lehtien silmut alkavat erottua ja linnut laulavat. Loisteliasta!

Kääntöpuolena... luoja miten likaiset ikkunat, valtavat määrät pölyä ja yök miten likainen koti on pimeän talven jäljiltä. Masentavaa!

Jonakin päivänä, mutta ei tänään.

Se mistä mun piti kertoa oli asia kevääseen liittyen. Lapset pitää pukea kevyemmin ja voih, nuorimmalla ei ollut lainkaan kevyttä pipoa. Sain ostomääräyksen mieheltä, mutta koska minua on jo pidemmän aikaa himoittanut koittaa trikoon ompelua ajattelin, että pipo voisi olla riittävän simppeli materiaaliin tutustumiseen. Ja eikun kangaskaupoille ja tuumasta toimeen.

Taas sain todisteen siitä miten käsi olen ompelukoneen kanssa. Tai pikemminkin ihan ompelussa ylipäätään. Jouduin netistä kaivamaan simppelin trikoopipon ompeluohjeen, jotta hahmotukseni riitti sen toteutukseen ja vaikeuksia oli siltikin. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Pipo sai koristeekseen silitettävän pöllön. Sen ompelin vielä käsin jälkeenpäin kiinni, koska liima ei ollut tarpeeksi pitävää. Ja sisäpintaan kiinnitin nimikoinnin kätevillä silityskuvalla (joita saa ihan Prismasta).

   

Ja koska ompelukoneen esiin otin ompelin samalla mökille uudet verhot :)

Labyrintti

Mitä tulee kun liimataan eri pituisia pillejä tyhjään pahvilaatikkoon? No vaikka labyrintti.

Lapset, eteenkin vanhempi, toivoo satunnaisesti että askartelisimme kotona. Ja useimmiten vastaan toiveeseen. Pinterestista keräilen hyviä ja helppoja askerteluvinkkejä näihin pyyntöihin vastatakseni. Näytin ideoita esikoiselle ja hänen valintansa oli tällä kertaa labyrintti.

Eli yksinkertaisesti tyhjä pahvilaatikko tai kansikin riittää. Kiinnitetään pohjalle pillejä, jotka muodostavat labyrintin, jota pitkin kuulan tulee kulkea alusta loppuun. Meillä todettiin pelkän labyrintin olevan liian helppo, joten isimies porasi reitille muutaman reiän haasteeksi. Toimii! 

Sisustustaulu, osa 1

Sisustusprojektin ensimmäinen osa valmis. Eteinen tai käytävä kodissamme on näyttänyt silmissäni tyhjältä. Siitä puuttui jotain. Millekään käytännölliselle ei ole tarvetta, joten käytävän kalustaminen on lähinnä esteettinen juttu. Olin jo pidemmän aikaa himoinnut käytävään pinnapenkkiä. Olin ollut kiltti, joten joulupukki oli kuullut toiveeni ja katsonut toiveeni toteutettavaksi. 

Mutta mutta, pelkkä pinnasohva ei riitä vaan sen päälle tarvitaan jokin taulu tai tauluja. Olin ensin suunnitellut, että vanhat entisöimäni ikkunanpokat olisivat olleet seinälle täydelliset, mutta asiat eivät aina suju kuin strömsössä. Pokat saivat kodissamme toisen paikan (juu ei ole postausta koska en ole vielä vakuuttunut siitä onko ilme lopullinen). Ajattelin, että voisin itse tuunata seinälle jotkin kivat taulut. Olin ajatellut jotain mietelausetta, ei mitään peruslausetta (live, love, laught), vaan joku hiukan erilainen. Pinterestista olen metsästänyt ideaa, niin mietelauseesta kuin taulun ulkomuodostakin. 

Tällaiseen päädyin:

Sommittelin ensin lyijykynällä tekstin tauluun, jonka jälkeen vahvistin kirjaimet mustalla tussilla. Kaunokirjoitukseen sain apuja löytämästäni alkuperäisestä taulusta ja tikkukirjaimet on piirretty kirjainsabluunalla. Jotta sain tekstin kulkemaan suoraan, laitoin avuksi suorat teipit tekstirivin alaosaan.

Valmis taulu sai mieheni tokaisemaan "ei uskoisi että tuo on sinun tekemä". Lauseen voi käsittää monella tapaa, mutta hän kuitenkin tarkoitti asia positiivisena ja kertoi taulun näyttävän ihan kaupasta ostetulta. Yes!

Vastaavia tauluja tarvitaan vielä kaksi lisää, jotta seinä näyttää hyvältä. Inspiraatiota odotellessa :)

Sydänkirjanmerkki

Nyt äkkiä jokin pieni muistaminen ystävän syntymäpäiville... ööö. Joo, kirjanmerkki!

Ihana-lehden numerosta 2/2015 löytyi kiva ja helppo taitteluohje:

Tämän kirjanmerkin saa kätevästi kiinnitettyä kirjan sivun kulmaan, koska sisälle muodostuu sopiva tasku.

Söpöjä ja itsetehtyjä  se on pääasia!

Rakkauden pelikortit

Olen saanut rinnalleni miehen, jota arvostan, kunnioitan, ihailen ja rakastan yli kaiken. Tätä miestä ei nappattu hetken mielijohteesta, eikä kyseessä todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä vaan pitkällisen harkinnan jälkeen vasta sydämemme alkoivat pamppailla samoilla sykkeillä. Sitä päätöstä en ole katunut kyllä hetkeäkään.

Vierelläni kulkee siis ihana aviomies, loistava perheen isä. Yhteinen taival on kestänyt jo kahdeksan vuotta ja kihlapäivästä tuli eilen kuluneeksi jo seitsemän vuotta. Ja kyllä mies muisti vuosipäivämme ja toi minulle kauniin ja elegantin valkoisen orkidean. Toki minullaki oli ässä hihassa, tällä kertaa kirjaimellisesti.

Askartelin hänelle pelikortit ajatuksella "52 asiaa, joita sinussa rakastan". Ja kyllä, sain helposti kasaan ne 52 asiaa.

Ensimmäinen täyskäsi

Huh hah hulinaa

monenmoista pulinaa.

Lahjoja, leikkejä, kakkua

eipä säästelty akkuja.

Melkoista menoa

ja hirmusti Legoja!

Esikoinen täytti viis

juhlanaihetta oli siis!

Äidin pikkuinen on

korvaamaton,

iso sälli, ihanuus

oma rakas suukkosuu!

Ja tarjolla meillä oli tietysti THE kakku, josta olen niin ylpeä. Pikkuiselle Lego-miehelle tietysti Lego kakku. Pohjana perinteinen suklaa sokerikakkupohja. Väliin Lime curdia ja mansikkatäytettä kahteen väliin ja yhteen väliin banaania ja marja Pilttiä. Päälle valkoinen sokerimassa ja koristeet. Hieno idea lähti Confetin blogista.

Sitten yritin tehdä Lego-palikan näköisiä keksejä. No, onhan niissä yhtäläisyyttä niin kuin värikkyys ja ehkä muoto, muuta yhdennäköisyyttä on vaikea löytää. Nämä olivat silti lasten suosikkeja. Keksit ovat perus murotaikina-keksejä joita koristelin värjätyllä pikeerillä. Ja päällä on nuppeina m&m-karkkeja.

Valmistin Oreo keksejä Kinuskikissan ohjeesta. Koristelut oli lastenkutsujen mukaiset.

Heh, ajattelin että kyllä lastenkutsuilla jotain suolaistakin kuuluu tarjota. Teimme perinteisen cocktail-tikku siilin. Lapset olivat toista mieltä ja näitä sitten syötiinkin kutsujen jälkeen aikuisten rääppiäisissä.

Ennakkojuhlissa puhallettiin ensimmäiset kynttilät sitruuna-marenkipiirakan päältä. Tämä on resepti, jota olen jo pidemmän aikaa halunnut koittaa. Joko epäonnistuin tai sitten tämä vaan ei sopinut makumaailmaani. Hyvää se toki oli, mutta ei niin hyvä kuin odotin.