Retro koruteline

Onkohan muistamattomuudella rajaa? Olen tullut siihen tulokseen että ei. Yritän saada mieleeni, mistä tämäkin idea sai alkunsa, mutta luovutan ja totean että ei hajuakaan. Paras veikkaukseni on joko Facebookin DIY Home Decorating tai Creative Ideas julkaisut, ehkä...

En huolestu muistini heikkenemisestä, sillä työkaverini ovat aivan yhtä "hölmöjä". Jos me kollegoiden kanssa pelaisimme lautapeliä kysyisimme toisiltamme jatkuvasti, "Kenen vuoro on heittää noppaa?" Tämä on ollut vitsinä porukassamme jo pitkään. Olemme myös todenneet muistimme rappeuman johtuvan työstämme, joka kuormittaa kapasiteettia liikaa. Over load! 

Esikoiselleni pärjään vielä muistipelissä, koska pareja on alle kymmenen. Jonain päivänä vielä huomaan, että hän pesee minut siinä mennen tullen. Olen ihmetellyt, miten lapseni voi muistaa ulkoa pitkiä pätkiä kirjojen tekstejä, muumien vuorosanoja tai satuhahmojen nimiä. Itse en muista ilman Post it -lappua mitä seuraavaksi pitää tehdä. 

Ah, nyt muistan. Mun piti kirjoittaa tuosta fantastisesta raastinraudasta. Anopinrauta kyyhötti kaapissa yksinäisenä, kunnes kätevä emäntä keksi sille uuden uljaan tehtävän korutelineenä. Tämä raastin sai uuden elämän maalauspajassa. Valkoinen spraymaali kietoi sen puhtoiseen huntuunsa, peittäen alleen kylmän metallipinnan. Tänä päivänä sympaattinen rauta toimii korviksien esittelytelineenä ja on onnellinen. Se on pässyt pois pimeästä keittiönkaapista valoisan työhuoneen hyllyn koristeeksi. Ehkäpä jonain päivänä se pääsee ulkomaailmaan, jossa vieraiden ihmisten katseet hivelevät sen egoa ja kuiskaavat "Oletpa soma!".

Ja tämä lähti ihan lapasesta!

 

Jouluvalmisteluja

Joulu on taas, Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo...

Jouluvalmisteluiden tekeminen on kivaa puuhaa. Jokavuotinen harmitukseni kuitenkin on se, etten millään ehdi saada vamiiksi tai edes aloitettua kaikkea askartelua ja värkkäilyä mitä tahtoisin. Se tunne lienee sitä lähes kaikkien tuntemaa joulustressiä. 

Olen kuitenkin oppinut jotain! Jo kahtea vuotena peräkkin olen aloittanut jouluvalmistelut joulukorteilla jo todella hyvissä ajoin. Minulla on kortit kuoressa postitusvalmiina jo ennen kuin joulumerkit ilmestyvät markkinoille ja muut vasta aloittavat korttien suunnittelun. Värkkään kortit aina itse. Tämän vuotinen kortti-idea sai alkunsa kirjastosta lainaamastani kortti kirjasta, jota sitten sovelsin omanlaiseksi. Tämän vuoden teema oli leimailu. Kortti on yksinkertainen, valmistui nopeasti ja omasta mielestäni erittäin kaunis. :)

Sarjatyönä leimailin ensin ympyröihin Hyvää Joulua -tekstin ja koristin ympyrän reunat hopea leimasintyynyllä tuputtaen. Sitten painon parerille joulukuuset, jotka koristelin hileliimalla. Lopuksi liimailin kortin kasaan ja painoin vielä lumihiutaleet kortin reunaan. Valmista! Ja tässä tulos:

Tämän tekstinhän kuvineen voi tietyti kirjoittaa vasta nyt, kun kortit ovat saapuneet perille postitse.

Tämän vuoden joululahjoiksi tekaisin blogistakin jo tuttuja korkkipannunalusia. Näitä lahjoja saivat ystävät, sukulaiset, työkaverit, tarhantädit, ystävän tarhantädit... Yhteensä näitä on valmistunut yhteensä 27 kappaletta. Arvaapa kuinka monta pullonkorkkia olen siis liimannut yhteen? Nopea laski jo, että yhteen pannualuseen tarvitaan 49 korkkia, ja koska niitä on valmistettu 27 kappaletta on korkkeja liimattu yhteen... 1323 kappaletta! 

Ystäväpariskuntamme kutsui minut ja mieheni glögi-illalliselle luokseen. Joulun alla tuliaisiksi syntyi (pannualusen lisäksi) koristekuusi, joka on valmistettu liimaamalla styroksikuuseen vihreitä ja pinkkejä palloja. Nämä pallot löytyivät Tiimarista ja siellä idea oikeastaan jo sai alkunsa. Ja taas kuumaliima lauloi... :) Näissä projekteissa sitäkin on kulunut monen monta puikkoa.

Joulunaikaan ostin kaupasta kolmensipulin hyasintin. Katselin sitä ensin perinteisessä muovipurkissa joka oli verhottu paperilla, mutta en millään voinut jättää kukkia siihen. Irroitin sipulit toisistaan ja ruukusta. Laitoin ne pitkulaiseen "vaasiin" asetelmaksi. Ensin meinasin täyttää tyhjän kohdat sammaleella, mikä sekin olisi varmaan näyttänyt kivalta. Pelkäsin kuitenkin, että sammaleen sisällä asustavat örkkimörkit heräävät sisällä horroksesta ja mönkivät viettämään Joulua kanssamme. Muistin, että laatikoideni kätkössä on häistämme jäänyttä punaista "paperihöttöä", jota voisi käyttää tähän tarkoitukseen. Niinpä täytin ruukun ja asettelin lopuksi vielä lapsen kanssa metsäretkellä kerättyjä käpyjä ja muita koristeita ruukkuun. Asetelmasta tulikin melko onnistunut (kuvasta valitettavasti ei...):

Syksyllä kerätyt kävyt ovat huoneenlämmössä kuivuessaan auenneet kauniistin. Täytyy laittaa asia mieleen ja kerätä ensi syksynä niitä vähän enemmän talteen. Niistähän saa tehtyä vaikka ja mitä...

Muun muassa tällaisia jouluvalmisteluja ehdin toteuttaa tänä jouluna. Opin myös sen, että itseään ei saa kiusata liialla tekemisellä. Joulusta pitää myös muistaa nauttia! Ja niin olen tehnytkin.