Onkohan muistamattomuudella rajaa? Olen tullut siihen tulokseen että ei. Yritän saada mieleeni, mistä tämäkin idea sai alkunsa, mutta luovutan ja totean että ei hajuakaan. Paras veikkaukseni on joko Facebookin DIY Home Decorating tai Creative Ideas julkaisut, ehkä...
En huolestu muistini heikkenemisestä, sillä työkaverini ovat aivan yhtä "hölmöjä". Jos me kollegoiden kanssa pelaisimme lautapeliä kysyisimme toisiltamme jatkuvasti, "Kenen vuoro on heittää noppaa?" Tämä on ollut vitsinä porukassamme jo pitkään. Olemme myös todenneet muistimme rappeuman johtuvan työstämme, joka kuormittaa kapasiteettia liikaa. Over load!
Esikoiselleni pärjään vielä muistipelissä, koska pareja on alle kymmenen. Jonain päivänä vielä huomaan, että hän pesee minut siinä mennen tullen. Olen ihmetellyt, miten lapseni voi muistaa ulkoa pitkiä pätkiä kirjojen tekstejä, muumien vuorosanoja tai satuhahmojen nimiä. Itse en muista ilman Post it -lappua mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Ah, nyt muistan. Mun piti kirjoittaa tuosta fantastisesta raastinraudasta. Anopinrauta kyyhötti kaapissa yksinäisenä, kunnes kätevä emäntä keksi sille uuden uljaan tehtävän korutelineenä. Tämä raastin sai uuden elämän maalauspajassa. Valkoinen spraymaali kietoi sen puhtoiseen huntuunsa, peittäen alleen kylmän metallipinnan. Tänä päivänä sympaattinen rauta toimii korviksien esittelytelineenä ja on onnellinen. Se on pässyt pois pimeästä keittiönkaapista valoisan työhuoneen hyllyn koristeeksi. Ehkäpä jonain päivänä se pääsee ulkomaailmaan, jossa vieraiden ihmisten katseet hivelevät sen egoa ja kuiskaavat "Oletpa soma!".
Ja tämä lähti ihan lapasesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti