Retro koruteline

Onkohan muistamattomuudella rajaa? Olen tullut siihen tulokseen että ei. Yritän saada mieleeni, mistä tämäkin idea sai alkunsa, mutta luovutan ja totean että ei hajuakaan. Paras veikkaukseni on joko Facebookin DIY Home Decorating tai Creative Ideas julkaisut, ehkä...

En huolestu muistini heikkenemisestä, sillä työkaverini ovat aivan yhtä "hölmöjä". Jos me kollegoiden kanssa pelaisimme lautapeliä kysyisimme toisiltamme jatkuvasti, "Kenen vuoro on heittää noppaa?" Tämä on ollut vitsinä porukassamme jo pitkään. Olemme myös todenneet muistimme rappeuman johtuvan työstämme, joka kuormittaa kapasiteettia liikaa. Over load! 

Esikoiselleni pärjään vielä muistipelissä, koska pareja on alle kymmenen. Jonain päivänä vielä huomaan, että hän pesee minut siinä mennen tullen. Olen ihmetellyt, miten lapseni voi muistaa ulkoa pitkiä pätkiä kirjojen tekstejä, muumien vuorosanoja tai satuhahmojen nimiä. Itse en muista ilman Post it -lappua mitä seuraavaksi pitää tehdä. 

Ah, nyt muistan. Mun piti kirjoittaa tuosta fantastisesta raastinraudasta. Anopinrauta kyyhötti kaapissa yksinäisenä, kunnes kätevä emäntä keksi sille uuden uljaan tehtävän korutelineenä. Tämä raastin sai uuden elämän maalauspajassa. Valkoinen spraymaali kietoi sen puhtoiseen huntuunsa, peittäen alleen kylmän metallipinnan. Tänä päivänä sympaattinen rauta toimii korviksien esittelytelineenä ja on onnellinen. Se on pässyt pois pimeästä keittiönkaapista valoisan työhuoneen hyllyn koristeeksi. Ehkäpä jonain päivänä se pääsee ulkomaailmaan, jossa vieraiden ihmisten katseet hivelevät sen egoa ja kuiskaavat "Oletpa soma!".

Ja tämä lähti ihan lapasesta!

 

Jouluvalmisteluja

Joulu on taas, Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo...

Jouluvalmisteluiden tekeminen on kivaa puuhaa. Jokavuotinen harmitukseni kuitenkin on se, etten millään ehdi saada vamiiksi tai edes aloitettua kaikkea askartelua ja värkkäilyä mitä tahtoisin. Se tunne lienee sitä lähes kaikkien tuntemaa joulustressiä. 

Olen kuitenkin oppinut jotain! Jo kahtea vuotena peräkkin olen aloittanut jouluvalmistelut joulukorteilla jo todella hyvissä ajoin. Minulla on kortit kuoressa postitusvalmiina jo ennen kuin joulumerkit ilmestyvät markkinoille ja muut vasta aloittavat korttien suunnittelun. Värkkään kortit aina itse. Tämän vuotinen kortti-idea sai alkunsa kirjastosta lainaamastani kortti kirjasta, jota sitten sovelsin omanlaiseksi. Tämän vuoden teema oli leimailu. Kortti on yksinkertainen, valmistui nopeasti ja omasta mielestäni erittäin kaunis. :)

Sarjatyönä leimailin ensin ympyröihin Hyvää Joulua -tekstin ja koristin ympyrän reunat hopea leimasintyynyllä tuputtaen. Sitten painon parerille joulukuuset, jotka koristelin hileliimalla. Lopuksi liimailin kortin kasaan ja painoin vielä lumihiutaleet kortin reunaan. Valmista! Ja tässä tulos:

Tämän tekstinhän kuvineen voi tietyti kirjoittaa vasta nyt, kun kortit ovat saapuneet perille postitse.

Tämän vuoden joululahjoiksi tekaisin blogistakin jo tuttuja korkkipannunalusia. Näitä lahjoja saivat ystävät, sukulaiset, työkaverit, tarhantädit, ystävän tarhantädit... Yhteensä näitä on valmistunut yhteensä 27 kappaletta. Arvaapa kuinka monta pullonkorkkia olen siis liimannut yhteen? Nopea laski jo, että yhteen pannualuseen tarvitaan 49 korkkia, ja koska niitä on valmistettu 27 kappaletta on korkkeja liimattu yhteen... 1323 kappaletta! 

Ystäväpariskuntamme kutsui minut ja mieheni glögi-illalliselle luokseen. Joulun alla tuliaisiksi syntyi (pannualusen lisäksi) koristekuusi, joka on valmistettu liimaamalla styroksikuuseen vihreitä ja pinkkejä palloja. Nämä pallot löytyivät Tiimarista ja siellä idea oikeastaan jo sai alkunsa. Ja taas kuumaliima lauloi... :) Näissä projekteissa sitäkin on kulunut monen monta puikkoa.

Joulunaikaan ostin kaupasta kolmensipulin hyasintin. Katselin sitä ensin perinteisessä muovipurkissa joka oli verhottu paperilla, mutta en millään voinut jättää kukkia siihen. Irroitin sipulit toisistaan ja ruukusta. Laitoin ne pitkulaiseen "vaasiin" asetelmaksi. Ensin meinasin täyttää tyhjän kohdat sammaleella, mikä sekin olisi varmaan näyttänyt kivalta. Pelkäsin kuitenkin, että sammaleen sisällä asustavat örkkimörkit heräävät sisällä horroksesta ja mönkivät viettämään Joulua kanssamme. Muistin, että laatikoideni kätkössä on häistämme jäänyttä punaista "paperihöttöä", jota voisi käyttää tähän tarkoitukseen. Niinpä täytin ruukun ja asettelin lopuksi vielä lapsen kanssa metsäretkellä kerättyjä käpyjä ja muita koristeita ruukkuun. Asetelmasta tulikin melko onnistunut (kuvasta valitettavasti ei...):

Syksyllä kerätyt kävyt ovat huoneenlämmössä kuivuessaan auenneet kauniistin. Täytyy laittaa asia mieleen ja kerätä ensi syksynä niitä vähän enemmän talteen. Niistähän saa tehtyä vaikka ja mitä...

Muun muassa tällaisia jouluvalmisteluja ehdin toteuttaa tänä jouluna. Opin myös sen, että itseään ei saa kiusata liialla tekemisellä. Joulusta pitää myös muistaa nauttia! Ja niin olen tehnytkin.

Valoa pimeyteen!

Syksyn yksi parhaista reissuista takana. Käsityömessut Tampereella, uuhh! Päätimme hyvän ystäväni kanssa ajella paikalle, kummatkin ensikertalaisina. Messut avautuivat jo klo 9 aamulla, mutta ajattelimme lähteä matkaan niin että olemme puolen päivän aikaan perillä. Kyllähän yhdet messut viidessä tunnissa kiertää. Hah, ensikertalaisten ajatuksia! 

Kun olimme pääseet perille, hämmästelleet sitä tilausbussien määrää mieleemme hiipi, että kyseessä taitaa olla melko massiivinen tapahtuma. Kun olimme kiertäneet 3,5 tuntia alaselkä turtana huomasimme, että emme ole päässeet vielä messujen puoleen väliin. Sitten tuli keltanokille pikkuisen kiirus. Kolmea minuuttia ennen messujen sulkeutumista poistuimme ovesta ja vannoimme, että ensi vuonna paikalle saavutaan jo aamutuimaan. Ja olishan päivän aikana voinut jotain syödäkin, jos olis ehtinyt.

Ihana tapahtuma, ihanaa tavaraa, ihanaa ostettavaa, ihania ideoita, ihanaa... Uudestaan on päästävä!

Arvatenkin kassi painoi kun kierros oli suoritettu loppuun. Ja pikku hiljaa niistä ideoista ja tarvikkeista syntyy tulosta. Tässä ensimmäinen:

Syksyn pimenevään iltaan ja aamuun päätin ommella muutaman heijastimen. Helppoa tämäkin ja tuloksia syntyy nopeasti. Mallina käytin piparkakkumuottia. Leikkasin ensin heijastinkankaasta valmiin muodon. Tämän jälkeen laitoin muutamalla liimatipalla heijastinkankaan kiinni huopaan, jonka jälkeen leikkasin huovasta hieman isomman kuvion. Ja lopuksi huolellinen tikkaus heijastinkankaan reunaan. Valmista!

Nämäkin heijastimet päätyvät päiväkodin myyjäisiin. Jos näitä myyjisistä jää, on niillekin jo käyttötarkoitus mietittynä.

P.S. Tamperelaiset on outoja. Eivät laita tarpeeksi isoja Turku kylttejä tienviereen. Sit ne vamaan nauraa, kun joku ajaa liittymän ohi. Toiset huomaa vasta Hämeenlinnassa, että väärin meni. Nauru pidentää ikää, itse kullakin :)

Joulukuusi pullonkorkeista

Miten tämä kirjoitus on ollutkin näin jäässä? Ei se ainakaan ilmasta johdu. Huomenna alkaa joulukuu ja käsittämättömästi lämpötilat huitelevat yhä suureksi osaksi plussalla. Toki en valita. Lumentuloa odotan vain lasten vuoksi, ulkona kun on tasaisen harmaata ja märkää ja tekemiset hyvin vähässä. Ja Joulupukilta toivoisin valkeaa joulua ;)

Vaikka kirjoitus on ollut jäässä on ideapankki tuottanut tekemistä. Kirjoitetaan ne sitten kerta ryöpyllä!

Aiemmin kerroin, että meillä on jätesäkillinen vanhoja kaljapullonkorkkeja. Näistä korkeista ensi tekele oli korkkipannunalunen. Eräässä Facebookin ryhmässä törmäsin kuitenkin melko kivaan ideaan, joka sopii toteutettavaksi näin joulun alla. Joulukuusi pullonkorkeista!

Tuunasin korkkeja leimasinväreillä. Toinen kuusi sai värikseen lila-vihreän sävyt ja toinen musta-hopean. Korkit on kiinnitetty toisiinsa kuumaliimalla. Tein ensin sommitelman, joka jälkee liimasin yhteen rivit ja lopuksi liitin rivit yhteen. Tämä on todella helppo ja nopea tehdä.

Ja täytyyhän kuusi koristella! Rusetit tähtien paikalle puun huipulle. Pallojen virkaa hoitavat napit ja hileliima, bling bling!

Oujee, toimii. Nämä kuuset menevät päiväkodin myyjäisiin myyntiin. Käyköhän kauppa? :)

Suuren teko, pienen ilo!

The kässäkerho päätti tehdä hyvää ja haastoi koko yrityksen henkilökunnan mukaan Joulupuu Turku -keräykseen. Lahjoittamalla omia käsityöjuttuja keräykseen, jokainen voi aiheuttaa iloa vähävaraisten lasten jouluun.

Hyväntekeväisyys oli omasta mielestäni kiva veto kässäkerholta ja kohde oli hyvä. Itse osallistuin mielelläni haasteeseen, eteenkin kun kohteena olivat lapset. On kiva jos oma, itse väkertämä juttu, tuo lapsen silmiin tuikkivat tähdet. Lapsen ilo on aitoa ja upeaa seurata. Se on myös hurmaavan tarttuvaa.

Ajattelin ensin, että kudon keräykseen melko perinteisesti lapsen villasukat. En kuitenkaan millään saanut aloitettua kudinurakkaa, se ei vaan iskenyt. Sitten keksin lahjan, jota on helppo valmistaa, jota kannattaa tehdä sarjatyönä ja joka ainakin meillä on kiva puuhastelun väline. Lisäksi se tuo lapselle toiminnallisuutta ja kehittää lapsen motorisia taitoja. Hernepussi!

Näitä sitten syntyi helposti useampi kappale. Kuusi pussia meni lahjoitukseen ja loput...? :)

Ovikranssi

Työpaikallani on käsityökerho, josta on tainnut olla mainintaa jo joskus aiemmin blogissani. Käsityökerho kokoontuu kerran kuussa ja sen tarkoituksena on koota yhteen käsitöistä kiinnostuneet, värkkäilevät tuunaajat tekemään yhdessä monipuolisia käsityöjuttuja.

Eräänä tiistaina kässäkerho kokoontui Machia Design käsityö- ja taidekulmaan, josta meille oli varattu kranssikurssi. Päätin itse valmistaa paperinaruruusuista kranssin monien muiden kauniiden vaihtoehtojen joukosta. Kranssipohja löytyi valmiina kotoa, mutta paperinaruruusujen tekeminen oli vierasta. Vaan eipä ole enää. Ruusujen teko oli suht helppoa, mutta yllättävän aikaa vievää. Ruusut tulivat valmiiksi kurssi-illan aikana, mutta ovat lojuneet kotona odottamassa sommitteluaikaa.

Aina jostain aikaa löytyy ja tällainen on lopputulos. Löysin varastosta kuivattuja appelsiineja ja kanelitankoja, jotka mielestäni sopivat hyvin asetelmaan. Lisäksi hääkoristeista jäi ylimääräiseksi muutama vuosi sitten tuollaista härpäkettä, jota lopuksi kiedoin kranssin ympärille. 

           

Ja tältä se näyttää ovessa!

Terkkuja Osaava nainen -messuilta

Pari viikkoa sitten kävin jokavuotisella messukierroksella Osaava nainen -messuilla. Messuilla näkee monenlaista, eniten itseä kiinnostavat arvatenkin erilaiset käsityö kojut. On mukava ihailla muiden taidonnäytteitä ja samalla inspiroitua itse uusista jutuista. Lisäksi messuilta on mahdollista hankkia sopivia tarvikkeita tuoreiden ideoiden toteuttamiseen. Tyhjin käsin en ole vielä näiltä messuilta poistunut...

Kassiin kertyi muun muassa kasa helmiä (ihme!). Tänäkin vuonna Helmien talo oli messuesittelijänä ja tänäkin vuonna tuli helmivarastoa täydenneltyä ihanilla värikkäillä helyillä.

Myös uusia korvisideoita tuli silmäiltyä ja vähän niitä on jo ehditty toteuttaakin.

Kivat messut siis tänäkin vuonna. Tosin mielessä siintää jo Tampereen käsityömessut, joille meinaan tänä vuonna osallistua ensi kertaa. Mahtaako sinne ihan seota? No, ehkäpä matkaseuralaiseni laittaa jäitä hattuuni ;)

Wrum, wrum... värikkäät pikkuautot

"Äiti, askarrellaan" - No okei!

Jo muutaman päivän ajan oli mielessä ollut idea wc-paperirullista askarrelluista kilpa-autoista. Idea tuli vastaan jossain, en edes muista missä. Mutta koska askartelu piti aloittaa heti, ennen kuin yksikään wc-paperirulla oli tyhjä, täytyi ideaa hieman soveltaa. Kuin sattumalta puukorista pilkisti esiin pahviputkilo, kapeampi kuin wc-rulla, mutta toimiva. Tehdäänkin pikkuautoja!

"Isi sahaa meille autoja". Ensin pilkottiin rulla 6 cm:n paloihin. Putkesta saimme tehtyä kuusi eriväristä kilpuria. Poika tietysti nimesi autot maalien värien perusteella. Me teimme siis Salaman, Martin, Luigin, Guidon, Vanin ja Klainarin. Ylläri, Autot hahmoja!

Ensin me maalasimme autot sormiväreillä. Äiti sai maalata puolet ja poju puolet. Olimme siis töissä Ramonen kuoritaideateljeessa. 

Sinä aikana kun autot kuivuivat perustettiin rengastehdas, Casa de la Renkaat. Äiti leikkasi renkaat pahvista ja lapsi sai painaa mustalla sormivärillä renkaiden keskelle jäljen. Äidin huomio; autossa onkin neljä rengasta (!), kahdella ei vaan pärjää :)

Ja kun rengastehdas oli saanut työnsä valmiiksi olivat automaalaamon autot kuivuneet. Renkaat liimattiin yhteistyössä. Lapsi laittoi liimaa ja äiti asensi renkaat paikalleen.

Ja eikun leikkimään! Ihan ei kolme vuotiaan keskittyminen riittänyt koko projektin loppuun saakka, mutta hauskaa meillä oli silti.

Nyt saan alkaa ideoida seuraavaa äiti-lapsi askartelua... Ehkäpä jotain on jo mielessä!

Long time, no seen...

Oh boy! Mitä tapahtui? - Alkoi työ, arkinen aherrus, periksiantamaton puurtaminen, konttori hommat. Loppui "loma", kotona oleilu, lapsikeskeinen tekeminen, suukkoihin ja haleihin hukuttautuminen (möyhiminen). Toisaalta ihanaa, toisaalta kamalaa. Vaihtelu virkistää!

Kuitenkaan käsillätekeminen, värkkäily ja väkeräminen ei ole jäänyt kokonaan, toki se on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Vähäistä ilta-aikaa ei vaan raaski käyttää omien ideoiden toteuttamiseen. Tosin on myönnettävä, että aktiivinen ajattelutyö veroittaa luovaa tekemistä jopa ideatasolla.

Mutta joo, en mä laakereilla ole levännyt. Eräänä iltana, muun väen poissaollessa, otin esille rakkaat helmeni. Syntyi muutama avainnauha:

Vaiheeksi olikin mukavaa puuhailla helmillä. Taidan ottaa uusiksi pian!

Ai niin, mitä tapahtui? - Tuli myös syksy! Tuo huutomerkki ei kuvaa innostumistani asiasta, mutta en voi kieltää etteikö syksy tänä vuonna ollut mahtavaa ruskan väriloistoa. Omalla kukkamaalla kasvatetut maksaruohot (osa niistä!) laitoin suureen maljakkoon ja sain aikaiseksi näyttävän syksyisen kimpun. Tässä kimpussa on etuna se, että se ei tarvitse lainkaan vettä ja säilyy hoitamattomana useita viikkoja. Ehkäpä se elää sillä kun luon siihen lämpimiä katseita ja ihailen sitä monta kertaa päivässä. 

Korkkipannunalunen

Lähtö Lappiin hyviä ystäviä tervehtimään oli edessä, mitä sitä veisi tuliaisiksi? Ikuinen ongelma... Nyt sain kuitenkin idean, jota voin ja aion käyttää uudestaan samaisen ongelman ilmetessä.

Meillä on vanhoja korkkeja, noh paljon. Nämä korkit eivät ole kerääntyneet itse tuhotuista viinipulloista vaan ovat noin 60 vuotta vanhoja olutpullon korkkeja. Mieheni mamma on säästänyt nämä ajoilta, jolloin hän piti kahvilaa Säkylässä. Korkit löytyivät, kun edesmenneen mamman taloa tyhjennettiin tavaroista. Otimme silloin mukaamme jätesäkillisen (pienen osan) korkkeja, joista ajattelin olevan hyötyä tulevissa askarteluissa ja löytyypä näitä meidän sisustuksestakin. 

Aloitin valitsemalla hyvälaatuisia ja kauniita korkkeja ja mallasin ne pannulapun muotoon pöydälle.

Tämän jälkeen liimasin kuumaliimalla korkit ensin suoriksi jonoiksi viivottimen avulla. 

Lopuksi liimasin korkkijonot yhteen. Syntyi neliön mallinen pannunalunen. Koristeeksi vielä satiininauha ja oiva tuliainen oli valmis. Tämä lahja on helppo toteuttaa ja vie vain muutaman hetken aikaa valmistuakseen.

Sammalpallot

"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...". Ja niin me lähdimme! Mukaani sain innokkaan 3-vee retkeläisen, joka ei koskaan väitä vastaan kun ehdotan, että "Mennäänkö metsäretkelle?". Tällä kertaa olin ajatellut kerätä värikkäitä vaahteranlehtiä. Takaraivossa kun kutkutti idea syksyisestä ovikranssista. Niitä ei kuitenkaan lähimetsästämme löytynyt. Jatkamme etsintöjä!

Mukaan tarttui muutamia käpyjä ja korillinen sammalta. Tiedän, sitä ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa. Epäilen metsän olevan kaupungin omistuksessa ja kuntalaisena koin oikeudeksi nyhtää sitä sieltä täältä pikkuisen. Olihan korinikin todella pientä mallia.

Idea sammalpalloista löytyi jostain sisustuslehdestä. Niitä on tullut viime aikoina selattua urakalla, joten valitettavasti en muista mistä lehdestä tämä idea piirtyi silmäni verkkokalvolle.

Pallot valmistuvat näppärimmin pihalla. Koristelun hoidin sisällä. Pallot röhnästävät aikalailla. Kaikki alkaa siitä, että sammaleesta tehdään mytty, joka sitten vuorataan kauniilla sammalella. Sammaleen saa pysymään huomaamatta, kun käyttää tosi ohutta rautalankaa. Palloista voi tehdä minkä kokoisen tahansa, kun vaan lisää sammalkerroksia. 

Valmiit pallot koristellaan haluamallaan tavalla. Ensin meinasin itse tökkiä palloihin erilaisia kuivia mausteita, joita olin hankkinut häiden koristeeksi muutama vuosi sitten. En kuitenkaan alun tökkäilyn jälkeen ollut tyytyväinen tulokseen, joten päätin vaihtaa taktiikkaa. Koristelin pallot nauhoilla. Yksi kierros ympärille kahdella erilaisella nauhalla ja päälle rusetti. Mielestäni pallot ovat nyt onnistuneet!

Pallot tarvitsevat vielä systeemin, jolla saan ne roikkumaan. Luultavimmin käytän jotakin vahvaa lankaa tai narua, esim. sisalnarua tms.

Täytynee päivittää kuva myöhemmin, siitä miltä pallot näyttävät kun ovat asennettu meidän kuistille roikkumaan. Nyt pallot sijaitsevat vielä työpöydän laidalla. Asennukseen tarvitaan miehistä apua koukkujen asentamiseen. Alankin siis syöttää ajatusta miehelle, kun hän palaa tänään viimeiseltä työpäivältään kotiin. Kyllä koti-isällä aikaa on :)

Vahdin vaihto!

Tänään on päivä, jonka tuloa ainakin yksi perheessämme on odottanut. Aamukampaa on jopa mielessä laskettu. Tänään on tulevan koti-isän viimeinen rypistys keittiömestarina ja aika luovuttaa (tahti)kauha hetkeksi seuraajalle. 

Mieheni sanoi sihteerille (eli minulle) eilen illalla kahdeksan jälkeen (!), että joku kortti olis kiva viedä töihin. Toisin sanoen, tekisitkö? Ja tietysti minä tein. Mies seuraili vieressä sommitelmiani ja tuumasi, että ei hän nyt ihan noin hienoa korttia tarkoittanut, joku kirjoitettu Kiitos-lappu olisi kuulemma riittänyt. Vaan minä en tee rumaa vastasin ja jatkoin aherrustani. Tässä lopputulos: 

Kortin sisällä lukee " ja näkemiin!" eli tosi simppeli kortti.

Tosiaan. Koti-isän valtakausi alkaa pian. Kotiäiti suuntaa siis takaisin työelämään. Sitä ennen meillä on kuitenkin aikaa hieman lomailla!

Vaatekutsujen päätteeksi suolaista ja makeaa

Kesä kääntyy syksyyn, ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Piristysruiskeeksi uutta vaatetta sekä äideille että rakkauden hedelmille. Mukavat vaatekutsut, kivassa tunnelmassa tulivat pidetyksi kera tuttujen ja tuntemattomienkin.

Kutsujen järjestäminen on minusta mukavaa puuhaa. On ensinnäkin "ihanaa", kun on syy siivota paremmin. Siitä riittää riemua vielä vieraiden lähdettyäkin. Lisäksi on ihan parasta, että saa syyn leipoa ja kokeilla jälleen uusia maukkaita reseptejä. Tälläkin kertaa kokeiluni löytyivät Kinuskikissan -sivuilta. Linkit ohjeisiin ovat tektissä alempana, jatka siis lukemista ;)

Suolaisen nälkään halusin jonkin kivan piirakkaohjeen kylmäsavulohesta. Löysinkin aivan verrattoman ohjeen Rucola-lohipiirakkaan. Ohje näytti hyvältä ja maistui ehkä vieläkin paremmalta. Itse oikaisin ja turvauduin pakastealtaan valmiiseen piirakkataikinaan. Tuo ohjeen ruispohja on sekin kyllä kokeilemisen arvoinen.

Makeita juttuja leivoin kolmea sorttia. Oli kakkuu, palleroi (= pops) ja keksilöisii. Kaikki maistuivat hyvältä, joskin kaikkien valmistus ei sujunut kuin strömsössä. 

Valmistamani piparit olivat Pähkinäiset Daim-keksit. Kekseistä ei ole kuvamateriaalia, koska niiden ulkonäkö ei ollut tällä kertaa minusta tuotetta imarteleva. Onneksi maussa kaikki palaset olivat kohdillaan. En löytänyt kaupasta noita ohjeen Daim-rakeita, koska etsin niitä leivontahyllystä enkä karkkihyllystä. Korvasin Daim-rakeet siis löytämälläni Wiener-Nougat -rouheella. Voin suositella! Bueno!

Halusin tällä kertaa kokeilla popsien tekemistä vaikkakaan kyseessä eivät olleet lastenkutsut, joihin popsit sopivat mielestäni hyvin hurmaavan ulkonäkönsä vuoksi. En ole ennen valmistanut popseja ja se kyllä näkyi niitä valmistaessani. Vinkkinä suosittelen lukemaan ohjeen tarkkaan ja noudattamaan ohjeessa mainituja välivaiheita.

Minun popsit valmistuivat välillä jopa kyynel silmässä. Jos kertoisin tässä mikä kaikki meni vikaan tulisi tekstiosuudesta niin pitkä, että lukija hyppäisi suoraan kyseisen kappaleen yli. Sanotaan vaikka niin, että ongelmia oli ja ne johtuivat juurikin siitä, etten malttanut lukea ohjetta loppuun saakka. Tämän vuoksi muun muassa popsit eivät tällä kertaa olleet tikunpäässä tikkarimaisesti. Maku kuitenkin ratkaisee ja pallerot maistuivat ah, niin makeilta. Käytin ohjeesta poiketen Lime curd -tahnaa sitruunan sijaan ja kuorrutteena minulla oli valkosuklaasula. Nam!

Kakuksi valitsin porkkanakakun. Tämä Kinuskipupun porkkanakakku oli minusta hauska versio perinteisestä ja maistui ihanasti appelsiinille. Ja koska kuorrute sisälsi myös valkosulkaata, joka tuntui olevan pahkinän ohella punainen lanka tarjoiluissa, ei lopputuloksesta voinut tulla muuta kuin suussa sulava.

Ostin tämän ihanan kakkuvadin kesällä eräästä Naantalilaisesta sisustusliikkeestä. Ihastuin vatiin juuri onton jalan vuoksi. Sinne on kiva tuunata tilaisuuteen sopiva tai muuten vain mieluinen sisus ja vati saa näin aina uuden ilmeen.

Ja näitä ihanuuksia kukin sitten hipelöi, sovitti ja hankki. Itse ainakin odotan jo omaa tilausta!
http://www.meandi.se/fi/