Kuitenkaan käsillätekeminen, värkkäily ja väkeräminen ei ole jäänyt kokonaan, toki se on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Vähäistä ilta-aikaa ei vaan raaski käyttää omien ideoiden toteuttamiseen. Tosin on myönnettävä, että aktiivinen ajattelutyö veroittaa luovaa tekemistä jopa ideatasolla.
Mutta joo, en mä laakereilla ole levännyt. Eräänä iltana, muun väen poissaollessa, otin esille rakkaat helmeni. Syntyi muutama avainnauha:
Vaiheeksi olikin mukavaa puuhailla helmillä. Taidan ottaa uusiksi pian!
Ai niin, mitä tapahtui? - Tuli myös syksy! Tuo huutomerkki ei kuvaa innostumistani asiasta, mutta en voi kieltää etteikö syksy tänä vuonna ollut mahtavaa ruskan väriloistoa. Omalla kukkamaalla kasvatetut maksaruohot (osa niistä!) laitoin suureen maljakkoon ja sain aikaiseksi näyttävän syksyisen kimpun. Tässä kimpussa on etuna se, että se ei tarvitse lainkaan vettä ja säilyy hoitamattomana useita viikkoja. Ehkäpä se elää sillä kun luon siihen lämpimiä katseita ja ihailen sitä monta kertaa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti