Papan keinutuoli sai isoäidin neliön

Isoäidin neliöt ovat kiehtoneet jo pitkään. Yhdistelemällä raikkaita ja rempseitä värejä voi saada aikaan ihastuttavia tilkkutöitä. Lisäksi niihin saa uppoamaan kätevästi jämälankoja, jotka töiden valmistuttua jäävät pyörimään lankavarastoon. Nimittäin ainahan jotain jää...

Muistan että joskus pienenä olen virkannut isoäidin neliöstä pannulapun ehkä toisenkin, tekniikka ei kuitenkaan ollut aktiivisessa muistissa. Suuri käsityö -lehti ilmestyi jokin aika sitten ja siinä oli hauskasti tehty koristetyyny yhdestä isosta isoäidin neliöstä. Siitä se idea sitten lähti.

Käytin hyväksi jämävillalankoja, jotka osuvasti sattuivat sävyiltään sopimaan olohuoneemme väreihin. Käyttämäni langat olivat, ainakin suurelta osin, Seitsenmän veljestä -lankaa ja koukku kokoa 4.

Valmiin neliön reunalle virkkasin kiinteillä silmukoilla siistin ulkokerroksen. Neliön kiinnitin itse ompelemani (koska kaupassa ei ollut valmista valkoista koristetyynypäällistä) valkoisen 40 x 40 tyynynpäällisen päälle käsin ompelemalla.

Mieheni isovanhemmilta peritty keinutuoli sai kaverikseen siis isoäidin neliön. Hyvin ne sointuvat yhteen!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Piparkakkutalo on rakennettu
Joulu on jo ovella
Namusia ripustettu
On jo talon katolla.

Talo on koottu ja koristeltu pikeerillä, jonka ohjeen sain vinkkinä eräältä taitavalta keittiömestarilta. Ohje pikeeriin löytyy alta. Liimaamiseen käytin pikeeriä, joka syntyy ohjetta noudattamalla. Samoin "riippuvan lumen", pursotin lopuksi tästä jähmeämmästä massasta. Otin pikeeristä puolet syrjään ja ohensin sitä sitruunamehulla ja vedellä. Ohentaminen  kannattaa tehdä pikkuhiljaa vähän kerrallaan.

Pikeeri
90 g kananmunan valkuaista
480 g tomusokeria

Ensin vatkataan valkuaiset ja 2/3 osaa siivilöidystä tomusokerista melko jämäkäksi tahnaksi. Vatkaaminen kestää noin viisi minuuttia. Sen jälkeen joukkoon siivilöidään loput tomusokerit ja seos vatkataan tasaiseksi.

Ja näistä paloista syntyi korea talvinen Muumitalo :) 

Olen tehnyt pikarpakkutaloja ennenkin, Mies on hoitanut osien liimaamisen sulatetulla sokerilla, näpit palovammoilla. Samoin tomusokerista ja vedestä valmistamani koristemassa on ollut valuvaa ja hitaasti kuivuvaa. Tämän muumitalon pelastukseksi koitui pikeeri, jota ylistän. Ja on sanomattakin selvää, että käytän tätä, ja vain tätä ohjetta jatkossa. Kiitos Mankka!

Sydämellistä joulua

Taas on se aika vuodesta, kun joulu hiipii ovelle salakavalasti, yllättäen ja nopeaan. Enää muutama yö jouluun! Joulu saa aikaan askarteluvimman. On muka pakko kokeilla sitä, tätä ja tota. Kiireinen työarki on asettanut haasteen ajan riittämiselle. Ihan kaikkea ei vaan ehdi tehdä (mm. kirjoittaa blogitekstejä). On kuitenkin yksi asia, josta en luovu ja se on itse tehdyt joulukortit. Vielä en meinaa tässä tekstissä paljastaa niiden tämän vuotista ulkoasua, sillä postipoika ei ole vielä varmasti ehtinyt jakaa niitä vielä rakkailleni.

Paperiaskartelusta innostuneena näin muistaakseni vuoden viimeisessä Ihana-lehdessä helpolta näyttävän joulukoristeen. Nappasin ohjeen toteutukseen juuri päiväkodin myyjäisten korvilla ja valmistin samalla koristeita myyjäisiin myytäväksi. Nämä kauniit kuusenkoristeet menivätkin kuumille kiville ja nyt huomaan ettei niitä jäänyt omaan kuuseen ripustettavaksi ainuttakaan. Hätä ei toki ole tämän näköinen. Mikäli vielä aikaa jää kaivan paperileikkurini esiin ja liuskoitan vanhoja Kotiliesi-lehtiä.

Ohje on yksinkertainen ja mikäli omistaa paperileikkurin on koristeen tekeminen nopeaa. Tarvitaan 2,5 cm levyisiä liuskoja seuraavasti 4 x 21 cm, 4 x 17 cm, 4 x 15 cm ja 4 x 13 cm. Nämä pinotaan, aloittaen pisimmistä. Mikäli koristeeseen haluaa ripustusnaru niin se kannattaa asentaa tässä kohtaa liuskojen keskelle. Sitten laitetaan pinon ala- ja yläpuolelle kaksi 17 cm liuskaa, niiden päälle seuraava koko ja lopuksi lyhyimmät. Pinossa on siis keskellä pitkät ja reunoilla lyhyimmät palat. Nämä nidotaan tasaisesta päästä ensi  yhteen ja taitetaan pino puoliksi sydämenmuotoon niin että alareunastakin tulee tasainen. Lopuksi niitti myös alareunaan.

Suklaanougatkonvehdit

Ei makeaa mahan täydeltä. Ja näitä ei makeanhimon tyrehdyttämiseen montaa palaa tarvita. Taivaallisen hyviä. Kokeiluna arveluttava, kuitenkin kokeilemisen arvoinen, sillä loputulos on suussa sulava. Aikaa vievää puuhaa ja kuumien seosten kanssa kannattaa olla tarkkana ettei tulisi pipi. Ohje kannattaa lukea huolellisesti eikä sitä kannata soveltaa tippaakaan. Tahmeaa, jähmeää, suklaista... Mmmm.

Maistuis varmaan sullekin! Ohje löytyy Kinuskikissalta ja tästä.

Jep, ulkonäkö ei ole hurmaava, kinuskikerros jäi keskellä liian löysäksi mikä aiheuttaa sen, että kerrokset eivät liimaudu jämäkästi yhteen. No, maku korvaa estetiikan.