Trikootunika

Aina välillä sitä unohtaa lupauksensa "en enää ikinä ompele". Näin kävi jälleen, kun äitini innosti minua lähtemään mukaansa ystävämyyntiin erääseen kangaskauppaan. Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia astuessani sisään autohallimaiseen liikkeeseen. Olin ajatellut että mitään kangasta en kaappiini osta pölyttymään, tavaraa kun on muutenkin tarpeeksi. Vaan miten sitten kävikään?

Ihanat kuosit veivät mennessään. Trikookankaita oli suunnilleen lattiasta kattoon. Niitä ihastellessani huomasin harhailevani ajatuksissa "kyllä sitä nyt aina yhden mekon saan tehtyä". Bonuksena myytävänä oli myös kivoja kaavoja. Kuten ehkä arvata sattaa, lopputuloksena seisoin kassajonossa kangas ja kaavat kädessäni. Eli aika oli kuultanut ompelumuistot.

Vaan totuus löi äkkiä vasten kasvoja. Kaavojen leikkaaminen sujuu, kankaan leikkaaminen sujuu, mutta... Multa puuttuu hahmotuksesta sellainen palikka jolla mallataan kappaleiden ompelemista toisiinsa. Ompeluohjeet ovat välillä täysin käsittämättömiä ja kun ne näissä kaavoissa olivat kirjoitettu englanniksi oli homma valmis. Ensimmäisenä iltana sain ommeltua neljä saumaa, jotka kaikki purin ratkojalla lähtöpisteeseen. Sen jälkeen oli kiukkukäyrä noussut sellaiselle tasolle, että oli paras luovuttaa ja ottaa vastaan neuvoja viisaammalta, äidiltä.

Rautalangasta vääntämällä vihdoin ymmärsin mitä piti tehdä. Mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi. Voisi luulla, että siitä se sitten lähti. Päätin lisätä kerrointa vaihtamalla ompelukoneeseen kaksoisneulan. Virhe! Ei toistu. Luin netistä kaiken maailman vinkkejä, mutta langat sotkeutuivat useaan otteeseen, jollin oli jälleen ratkojalla työtä. Lopulta totesin, että suorallaompeleella surruttaminen saa kelvata nyt ja tulevaisuudessakin.

Nyt olen niin tyytyväinen lopputulokseen. Jos unohtaa kaksoisneulan olisi seuraavan tunikan tekeminen ehkä jopa helppoa. Ja mikä tärkeintä käyttäjä haluaa pukea tunikan päälleen aina kun se on puhtaana.

Risusydän

Mökkikausi on startattu muutama viikko sitten. Miehillä kun on aina kauhia paniikki siitä, että vuotuiset polttopuut täytyy olla halkaistuna ennen västäräkin kevään ensi esiintymistä. Vaan mikäpä siinä, kyllä mökkeily on hauskaa koko perheen mielestä. Kevääseen liittyy mökillä aina tiettyjä puuhia joista tietysti ihka ensimmäinen on polttopiden teko. Olemme siitä mukavassa asemassa, että isäni mökin tontilla puita riittää, joten polttopuita ei koskaan tarvitse rahalla ostaa. Oman "vaivan" väärti, on lämmin koti talvella.

Kun puita kaadetaan, tulee sivutuotteena pakosti oksia. Koivunoksat ovat mulle mieluista materiaalia ja tänäkin vuonna tuli puuhasteltua muutama risutyö. Olen tehnyt risusydämiä ennenkin, mutta nyt päätin tehdä sidotumman version eli kiersin rautalankaa koko työn ympärille. Lopulta oksat eivät loppuneet, rautalanka kylläkin :)

Toin risutyöt kotiin koristeltaviksi. Löysin laatikosta kivaa pitsimäistä nauhaa josta tein yksinkertaiset rusetit. Tällä kertaa tuumasin, että less is more ja jätin koristelun minimiin.

Korttiaskarteluja

Ihana kevätaamu! Oma jaksaminen nousee kyllä kohisten kun saa herätä rauhassa auringonpaisteiseen kevätaamuun. Ei siis ole turhia ne löpinät auringon tuomasta energiasta. 

Tämä päivitys esittelee muutaman keväisen kortin jotka ovat valmistuneet lähipäivien aikana. Täytyy sanoa, että hektisen kevään aikana on kaikenlainen näprääminen jäänyt vähemmälle ihan puhtaasti ajanpuutteen vuoksi. Mutta nyt kun arki niin sanotusti tasaantuu, syyhyää sormet kokeilemaan erilaisiakin juttuja. 

Korttiaskartelu on vanha juttu, mutta siinäkin uusia tuulia ovat tuoneet leimailu-väritys intoilu, joka näkyy alla kuvissa. Tekniikalla saa uskomattoman ihania kuvia. Jo pelkästään leimailulla saa kivoja kortteja, mutta kun kuvat vielä värittää saa kuvista vieläkin upeimpia ja aina erilaisia.

Onnittelukortti ystävälle. Leimattu ja väritetty kuva.

Onnittelukortti ½-vuotiaalle kummitytölle. Leimattu ja väritetty kuva.

Työporukan muistaminen esimiehen 10 v taipaleesta yrityksessä.