Mustaa, valkoista ja vähän bling bling!

Mies viettää virkistyspäivää ja rentoutuu. Nainen taasen rentoutuu kotona omalla tavallaan. Tästä muodostuu win win situation! Miehen rentoutumista ja aikaansaannoksia ei toivottavasti kukaan kuvannut. Naisen tulokset ansaitsevat paikkansa sekä kaulassa että blogissa :)

  

Yllä olevat helmet ja korvikset ovat odottaneet jo pitkään valmistumista. Ostin muistaakseni nuo valloittavan ihanat raidalliset helmet Tampereen käsityömessuilta. Niistä riitti juuri kivasti sopivan mittaiseen kaulanauhaan ja korviksiin, eikä helmiä jäänyt enää yksittäin pyörimään "nurkkiin". Väliin laitoin pienet kivihelmet. Tämä ihana kokonaisuus päätyi omaan käyttöön.

  

Hieman bling blingiä oli toisen korun teema. Tähän koruun oli tilaus annettu jo tovi sitten, onneksi "tilaaja" oli maltillinen ja lopulta myös tyytyväinen. Korussa on kivisiä ovaaleita, mattapintaisia hieman isopia lasihelmiä sekä pieniä lasihelmiä. Väleissä hopeoituja rondelleja.

Kevättä ilmassa, helmiä kaulassa

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... Olemme eläneet vuotta taas siihen pisteeseen, että me äitinä ja isänä pääsemme osallistumaan lapsosemme tarhan kevätjuhlaan. Äidit vuodattavat tilaisuudessa kyyneliä Niagaran putouksen lailla ja isät seuraavat jälkikasvunsa esityksiä ylpeydestä ymmyrskäisenä.

Tämä vuotuinen tilaisuus joulujuhlan tavoin aiheuttaa kosolti päänvaivaa vanhemmille. Meidän perheessä tämä päänvaiva kallistuu minun harteilleni, tarhantätien kiitos lahjat. Jotenkin haluaa heitä muistaa sekä kiittää, koska tädit tekevät tärkeä työtä arjessamme. 

Omaksi onneksi meillä tarhantätit vaihtuivat sitten viime kevään, joten pääsin helpolla käyttämällä samaa ideaa kuin viime keväänä. Avainnauhat. Kaikilla on avaimet ja kaikkihan tarvitsevat siis avainnauhat. Enää piti miettiä, minkä värisiä tädit ovat ja se ei ollutkaan tänä keväänä helppoa. Tällaisiin väreihin päädyin:

 

Meillä oli häistä jäljellä taiteltavia paperikasseja (hääkarkkikasseja). Avainnauhat mahtuivat niihin juuri ja juuri, joten sainhan niitäkin jälleen hyötykäyttöön. Tällaiset söpöt paketit lähtevät siis huomenna jakoon.

Kortista on pakko kertoa sen verran, että valitessani ulkomaalia taloomme tällä viikolla keksin napata maalikaupasta mukaani sisämaalien värisävykortteja. Otin useampaa sävyä ja käytin niitä askarteluissa. Monesti on niin, että jotain väriä tarvitsee vain pienen palan ja siitä se idea sitten lähti. Todellisuudessa nappasin idean kyllä jostain nettisivulta... 

Kortin takana on teksti "Hellästä hoivasta kiittäen!"

Risusydän ja pajumatto

Mites se menikään, yksi puhallus - puuuh - ja ... montako painallusta? Tässä sitä elvytellään kiireen alle jäänyttä blogia. Katsotaan miten kirjoittaminen lähtee uuteen nousuun, vai lähteekö?

Kiire, kiire, kiire... Mikä inhottava tekosyy. Kaikkeen ei vaan pysty repeämään. Värkkäilty on kyllä, ei toki samalla tahdilla kuin äitiyslomalla ollessani ja se lienee ihan normaalia. Kukaan ei vaan ehdi kirjoittaa tuunauksia tänne blogiin. Tarvitaan siis sihteeri? Anyone?

No niin asiaan.

Mun isillä on mökki. Sellainen kiva mökki-mökki. Metsän keskellä, pieni, ei naapureita, ei yleellisyyksiä (okei on sähköt ja kylmä vesi tulee sisälle hanasta). Sinne me ollaan jo suunnattu tänä keväänä pari kertaa. Siellä jostain syystä ehtii paremmin värkkäillä, lapset kun tykkäävät remuta Ukin kanssa.

Luonnonmateriaaleilla kikkailu on ollut tänä keäänä in. Muutama viikko sitten toin mökille tuliaisiksi risusydämen, jonka olin aiemmin valmistanut. Jos siis tulevaisuudessa jossain kaatuu keväällä koivu niin mä oon siellä risuja keräämässä. Risusydämen teko on todella helppoa, ohje valmistukseen tuli omasta päästä ja lopputulos on yksinkertaisen kaunis. Risusydän löysi paikkansa puuceen ovesta.

Näiden risujen innoittamana löysin kirjastosta luettavaksi, ideoiden ja eteenkin tekniikoiden lähteeksi kirjan: Risuja ja rautalankaa (Tarja Heikkilä, 2010). Kirja (sekä rautalankaa :) ) kulkeutui tietysti mukaan myös mökille. Kun iskä kysyi, että voiko risuista tehdä uuden kynnysmaton puuceen portaalle vastasin tietysti, että voi! Risuja ei ollut saatavilla, vaikkakin isäni olisi vuokseni tietysti puunkin kaatanut. Lähistöllä oli kuitenkin pajua, joten päätin kokeilla kirjassa näkemääni punonta tekniikkaa pajulla. Ja se onnistui!

Jep, luomumatto istuu omasta mielestäni puuceen eteen hyvin. Katkoin pajut siis ensin määräittaiseksi, jonka jälkeen yksi oksa kerrallaan punoin oksat rautalangalla yhteen. Haasteen asetti puuttuvat oksasakset, joiden virkaa hoiti onnettomat pensassakset.

Se oli siinä. See you!