Wrum, wrum... värikkäät pikkuautot

"Äiti, askarrellaan" - No okei!

Jo muutaman päivän ajan oli mielessä ollut idea wc-paperirullista askarrelluista kilpa-autoista. Idea tuli vastaan jossain, en edes muista missä. Mutta koska askartelu piti aloittaa heti, ennen kuin yksikään wc-paperirulla oli tyhjä, täytyi ideaa hieman soveltaa. Kuin sattumalta puukorista pilkisti esiin pahviputkilo, kapeampi kuin wc-rulla, mutta toimiva. Tehdäänkin pikkuautoja!

"Isi sahaa meille autoja". Ensin pilkottiin rulla 6 cm:n paloihin. Putkesta saimme tehtyä kuusi eriväristä kilpuria. Poika tietysti nimesi autot maalien värien perusteella. Me teimme siis Salaman, Martin, Luigin, Guidon, Vanin ja Klainarin. Ylläri, Autot hahmoja!

Ensin me maalasimme autot sormiväreillä. Äiti sai maalata puolet ja poju puolet. Olimme siis töissä Ramonen kuoritaideateljeessa. 

Sinä aikana kun autot kuivuivat perustettiin rengastehdas, Casa de la Renkaat. Äiti leikkasi renkaat pahvista ja lapsi sai painaa mustalla sormivärillä renkaiden keskelle jäljen. Äidin huomio; autossa onkin neljä rengasta (!), kahdella ei vaan pärjää :)

Ja kun rengastehdas oli saanut työnsä valmiiksi olivat automaalaamon autot kuivuneet. Renkaat liimattiin yhteistyössä. Lapsi laittoi liimaa ja äiti asensi renkaat paikalleen.

Ja eikun leikkimään! Ihan ei kolme vuotiaan keskittyminen riittänyt koko projektin loppuun saakka, mutta hauskaa meillä oli silti.

Nyt saan alkaa ideoida seuraavaa äiti-lapsi askartelua... Ehkäpä jotain on jo mielessä!

Long time, no seen...

Oh boy! Mitä tapahtui? - Alkoi työ, arkinen aherrus, periksiantamaton puurtaminen, konttori hommat. Loppui "loma", kotona oleilu, lapsikeskeinen tekeminen, suukkoihin ja haleihin hukuttautuminen (möyhiminen). Toisaalta ihanaa, toisaalta kamalaa. Vaihtelu virkistää!

Kuitenkaan käsillätekeminen, värkkäily ja väkeräminen ei ole jäänyt kokonaan, toki se on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Vähäistä ilta-aikaa ei vaan raaski käyttää omien ideoiden toteuttamiseen. Tosin on myönnettävä, että aktiivinen ajattelutyö veroittaa luovaa tekemistä jopa ideatasolla.

Mutta joo, en mä laakereilla ole levännyt. Eräänä iltana, muun väen poissaollessa, otin esille rakkaat helmeni. Syntyi muutama avainnauha:

Vaiheeksi olikin mukavaa puuhailla helmillä. Taidan ottaa uusiksi pian!

Ai niin, mitä tapahtui? - Tuli myös syksy! Tuo huutomerkki ei kuvaa innostumistani asiasta, mutta en voi kieltää etteikö syksy tänä vuonna ollut mahtavaa ruskan väriloistoa. Omalla kukkamaalla kasvatetut maksaruohot (osa niistä!) laitoin suureen maljakkoon ja sain aikaiseksi näyttävän syksyisen kimpun. Tässä kimpussa on etuna se, että se ei tarvitse lainkaan vettä ja säilyy hoitamattomana useita viikkoja. Ehkäpä se elää sillä kun luon siihen lämpimiä katseita ja ihailen sitä monta kertaa päivässä. 

Korkkipannunalunen

Lähtö Lappiin hyviä ystäviä tervehtimään oli edessä, mitä sitä veisi tuliaisiksi? Ikuinen ongelma... Nyt sain kuitenkin idean, jota voin ja aion käyttää uudestaan samaisen ongelman ilmetessä.

Meillä on vanhoja korkkeja, noh paljon. Nämä korkit eivät ole kerääntyneet itse tuhotuista viinipulloista vaan ovat noin 60 vuotta vanhoja olutpullon korkkeja. Mieheni mamma on säästänyt nämä ajoilta, jolloin hän piti kahvilaa Säkylässä. Korkit löytyivät, kun edesmenneen mamman taloa tyhjennettiin tavaroista. Otimme silloin mukaamme jätesäkillisen (pienen osan) korkkeja, joista ajattelin olevan hyötyä tulevissa askarteluissa ja löytyypä näitä meidän sisustuksestakin. 

Aloitin valitsemalla hyvälaatuisia ja kauniita korkkeja ja mallasin ne pannulapun muotoon pöydälle.

Tämän jälkeen liimasin kuumaliimalla korkit ensin suoriksi jonoiksi viivottimen avulla. 

Lopuksi liimasin korkkijonot yhteen. Syntyi neliön mallinen pannunalunen. Koristeeksi vielä satiininauha ja oiva tuliainen oli valmis. Tämä lahja on helppo toteuttaa ja vie vain muutaman hetken aikaa valmistuakseen.