Iso omena - eiku isosti omenaa

Omput ovat kyspiä, oujee! Jokavuotiseen (lähes) tapaan omenahillotehdas käynnisti koneensa ja tulokset olivat mainiot. Tänä vuonna valmistin hilloa kolmella tapaa. Kaikkien hillojen perusohje on sama, mutta mausteet erit. Perusohjeen sekä vinkit hillojen makumaailmaan löysin Dansukkerin sivuilta. Mauiksi valitsin vaniljan, kaardemumman sekä kanelin.

 

Ensin noudatin tunnollisesti ohjetta, jossa omenat neuvotaan kuorimaan. Tuskailin projektini kanssa ensin yksin, mieheni ollessa töissä ja lasten vuorotellen kiinnittäessäni huomiotani. Omput olivat todella pieniä, joten homma edistyi, miten sen nyt nätisti ilmaisis, noh hitaasti. Kun mieheni tuli kotiin katsoi hän työtäni ja sarkasmia äänessään tokaisi "Ai, sä viitsit kuoria ne...". No daa, niin ohjeessa suositellaan. Jatkoimme projektia yhdessä, jonka jälkeen siis emme enää kuorineet omppuja (!) ja hommahan alkoi edetä vauhdilla.

Tuloksena meillä on siis kahden väristä hilloa. Toisessa (vaniljalla maustettu) on vain hieman kuoria ja toisessa (kaardemummalla maustettu) niitä ei ole poistettu lainkaan. Toisaalta siis kätevää, hillot erottaa ilman merkintöjä. Soseutin hillot sauvasekoittimella. Kuoret eivät jättäneet hilloon sattumia, mitä ensin pelkäsin, vaan hilloista tuli sopivan sileää.

Oma suosikkini kolmesta on tietysti kaardemummalla maustettu hillo. Kerrottakoon tässä kohden, että kaardemumma on mauste, mikä mielestäni sopii lähes kaikkiin leivonnaisiin ja käytän sitä erittäin mielelläni ja usein makeisiin juttuihin.

Seuraavan päivän extempore vieraille päätin leipoa perinteistä omppupiirakkaa pienellä tvistillä. Pohja on perinteinen murotaikina: 

100g voita, 3/4 dl sokeria vaahdotetaan, joukkoon lisätään 1 kananmuna hyvin sekoittaen. Keskenään sekoitetaan 2,5 dl vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta ja tämä jauhoseos sekoitetaan muun taikinan joukkoon. Taikina painellaan voidellun vuoan pohjalle. 

Omenat kuoritaan (!), siemenkodat poistetaan ja ne lohkotaan. Omenalohkot asetellaan piirakan pohjalle nätisti. Lohkojen pinnalle ripottelin tällä kertaa kanelia (n. 1 tl), sokeria (n. 1/2 dl) ja yllätys tvistinä kaardemummaa (n. 1,5 tl).

Tein lisäksi pinnalle muruseoksen: 50 g voita, 1/2 dl sokeria ja 1 dl jauhoja sekaisin muruksi ja ripotellen omenalohkojen päälle. Piirakka uuniin 200 asteeseen ja makeanhimonhillintää 25-30 minuuttia.

Tarjoilin piirakan perinteisesti vaniljakastikkeen kera. Tulos vei kielemme mennessään!

PS. Tämän jälkeen toinen erä omppuja rantautui kotiimme. Tein koko satsin hilloksi (kuorineen). Mauksi valitsin omenen parhaan ystävän, kanelin.

Virkattu hartiahuivi

JES, eka käsityöesittely julki! Tänään siis valmistui petroolinvärinen hartiahuivi kylmeneviin syyssäihin. En myönnä syksyä tai talvea vielä kaipaavani, mutta tämän ihanan pitkän ja helteisen kesän jälkeen on hyvä varautua laskeviin asteisiin. Ihan heti tämä ihanuus ei varmasti käyttöön tule, sillä lämpötilat huitelevat yhä reippaasti plus-asteilla.

Innostukseni huivin tekemiseen lähti kässäkerhosta. Kässäkerhomme kokoontuu kerran kuussa ja viime kerralla eräs jäsen toi hyväksi havaitsemansa huiviohjeen muille kopioitavaksi. Huivia markkinoitiin mm. helppotekoiseksi, itsestään leveneväksi, yleisesti hyväksi malliksi ja mukavaksi kantaa päällä. Otin ohjeen, vaikken siinä hetkessä kuvitellut virkkaavani itselleni huivia. Hyviä ohjeita kannattaa kerätä varastoon...

Erään kauppareissun yhteydessä löysin kuitenkin ihanan väristä lankaa. Nähtyäni langan kirkastui ajatus heti siitä, mihin sitä voisi käyttää. Se huivi! Niinpä päätin ostaa langat odottamaan. Lanka on muuten Oder Heart Soft -merkkistä, 100% akryyliä. Lanka on ihanan pehmeää, joustavaa eikä kutita yhtään! Lisäksi sitä oli todella miellyttävä virkata.

Ohje oli totta tosiaan helppo ja huivi todella leveni itsestään työn edetessä. Ohje koostuu kolmesta eri kerroksesta, joita tehdän yhteensä 21 kpl päällekäin. Mikäli joku kiinnostuu ohjeesta, niin voin skannailla sitä sähköpostiinne! Lankaa meni yhteensä lähes neljä kerää (a 100g).

Voi olla, että vielä pingotan huivin, jotta "pitsi" tulee paremmin esiin. Kuvissa kuitenkin huivi on vielä pingottamatta. Ja tadaa, tällainen siitä sitten tuli:

Makeaa mahan täydeltä

Ihanaa kun tulossa on vieraita, saa hyvän syyn leipoa jotain uutta! Olen innostunut laajentamaan leivontaosaamistani ja useasti kokeilen rohkeasti uusia reseptejä. Kun löytyy toimiva ja maukas ohje teen sitä kyllä uudestaan, jottei elämä olisi pelkkää kokeilua.

Nyt tulossa oli sekä lapsi- että aikuisvieraita. Päätin (selattuani Kinuskikissan-sivuja) tällä kertaa leipoa Puolukka-kinuski -muffinsseja sekä Seeprakakkua. 

Ohje Puolukkamuffinssit kinuskikuorrutteella

Ohje Seeprakakku

Puolukkamuffinssit valitsin osaksi siitä syystä, että saan pakkasessa olevat puolukat mukavasti tällä tavalla käyttöön. Pikkuisen valintani arvelutti, olihan puolet makustelijoista lapsia...

Vaan eipä huolta, muffarit kävivät kuin kuumille kiville ja olivat niin lasten kuin aikuistenkin makuun. Kirpeän ja makean liitto toimi tässä erittäin hyvin!

Seeprakakku taasen on kaikkien tunteman Tiikerikakun serkku. Sen salaisuus piilee kakkua leikattaessa, jolloin taikina muodostaa kakkuun seepran raidat. Omat raitani eivät onnistuneet kuten Kinuskikissan, mutta makuhan on tärkeintä.

Korvasin ohjeen öljymäärän 2,5 dl niin, että laitoin kakkuun 1,5 dl voisulaa ja 1 dl öljyä. Tai oikeastaan tarkoitukseni oli laittaa myös tuo 1 dl öljyä, mutta kaikessa tohinassa se pääsi unohtumaan. Kakku jäi varmasti tästä syystä hieman kuivaksi tällä kertaa.

Tuskaa teetti kakun valkosuklaa raidat! Valkosuklaan sulatus ei vaan kertakaikkiaan onnistunut kuin vasta neljännellä kerralla ja myönnän, että kolmannen kerran jälkeen silmäni hieman kostuivat turhautumisesta ja kiukusta. Totesin samalla, että mikromme on rikki. Se kun lämmittää täydellä teholla oli tehosäätö mikä tahansa. Epäonnisuuteni oli siis mikron vika, ei niinkään leipurin.

Lopputulos oli kuitenkin näyttävä ja hyvän makuinen. Kakku kelpasi jopa omalle juniorille, joka yleensä on nirso kakkujen suhteen.

Paholaisen hillo

Löysin eräästä seuraamastani blogista ohjeen Paholaisen hillolle. Pakkohan ohjetta oli kokeilla kun terassilla chilipuska notkui itsekasvatettuja minichilejä. Käyttämäni ohje löytyy täältä. Sovelsin ohjetta niin, että marmelaadisokerin sijaan käytin itse hillosokeria noin 3/4 kg. 

Itse en pidä hirmu tulisista mauista eikä minulla ollut mitään tietoa kasvattamieni chilien tulisuudesta. Mieheni sanoi, että joku oli meillä kylässä käydessään haukannut chiliä ja todennut ettei se oikein maistu miltään. Päätiin siis rohkeasti kokeilla chiliä kielenpäähäni. Auts ja paljon vettä! Kieltä poltteli pitkän aikaa. Tulin siihen tulokseen, että ehkäpä chilit, jotka ovat jääneet pienikasvuisimmaksi kuin toiset olivat voimakkaamman makuisia. Käytin chilejä siis hilloon melko varovaisesti. Ja muistin jopa käyttää pilkkoessa hanskoja, jota suosittelen voimakkaasti muillekin.

Valmis tuotos maistui hyvältä. Joukossa on tulisempia chilin hippuja, jotka silloin tällöin polttelevat suuta, mutta eivät kuitenkaan liikaa. Ensimmäinen ruoka johon hilloa käytin oli täytetyt tonnikalasämpylät, nam!

Eka teksti

En todellakaan tiedä mitä olen tekemässä, mutta halu kokeilla jotain uutta saa minut jälleen toimimaan. Jännää, oma blogi! 

Taustakuvat check, fontit check, värisävyt check... Eka teksti... kohta check!

Ekan tekstin pitäisi olla tajuntaa räjäyttävä, näppärästi sanailtu ja sisältää oivalluksia tai vinkkejä, joita muut haluavat lukea ja ehkä jopa itse kokeilla. No sellaista tuskin on tarjolla, sorry!

Eka teksti(kokeilu) syntyy nyt pikavauhdilla kun mies on töissä (muuten, en ole uskaltanut kertoa hänelle vielä tästä uudesta harrastuksesta), vanhempi lapsi on tarhassa ja pienokainen nukkuu vaunuissa suloista päiväuntaan. Toisin sanoen Mun omalla ajalla. Kotiäidin omalla ajalla kuuluisi varmaan oppikirjojen mukaan siivota, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä tai valmistella jotain tulevaa tapahtumaa. Mun oma aika koostuu kuitenkin jostain ihan muusta. Virkkausta, värkkäystä, skräppäystä, kudontaa, lukemista, ideoiden etsintää, helmeilyä, facebookkii, ystävii ja nyt uudempana bloggailuu (?). Huono kotiäiti, ehkäpä, mutta mieleltäni erittäin virkeä! 

Tän blogin idea on muun muassa "esitellä" noita omalla ajalla värkättyjä juttuja. Ajatuksena on, omat jutut tulee julkisiksi ja niistä tulee myös muiden juttuja. Eli ideana on tuottaa muille ideoita. Great! 

Blogi-idea sai alkunsa halusta jakaa omat "ylpeyden aiheet" muiden ihmisten kanssa, ei niinkään ylimääräisestä ajasta. Olen niin monesti löytänyt ihania blogeja selaamalla uusia raikkaita ideoita omiin tekeleihini, joten ajattelin, että jos pystyn tätä samaa iloa tuottamaan toiselle, edes yhdelle, on blogini omissa silmissäni menestys! 

Eka teksti ei kuitenkaan sisällä vielä näytettä tulevasta, vaan sen tarkoituksena on lähinnä saada lukijan mielenkiinto herämään ja odottamaan seuraavaa ja seuraavaa juttua. Hah!

Katsotaan siis mitä tästä tulee, kun alan ymmärtää tämän lajin hienouksia ja kun minulle selviää mihin olen ryhtynyt.

Eka teksti, check!