Olen kulkenut pitkän matkan. Sen varrelle on mahtunut paljon nähtävää ja kasoittain mukavia kokemuksia. Matkani alkoi Argentiinassa, jossa sain sisällökseni punaista hedelmäistä ja tiiviisluonteista viiniä. Tarkoituksena oli huolehtia, että viini säilyisi sisuksissani suojassa valolta. Kuoreni takasi pulloille ehjän elämän. Olin tärkeä. Saavuin viimein matkallani Suomeen, jossa sisältöni nautittiin maittavan ruoan kumppanina. Jäin yksin, olin tyhjä.
Ravintolan nurkasta minut kotiinsa korjasi nainen. Nainen on tuunaaja. Hänen ajatuksista olin lukevinani projektin, johon minua voisi käyttää. Mitään selvää kuvaa lopputuloksesta en vielä kuitenkaan nähnyt. Kodissa minut sijoitettiin työhuoneeseen. Työhuoneessa valmistui mielenkiintoisia luomuksia. Toivoin, että seuraavassa minäkin olisin osallisena. Aika kuitenkin kului, kului, kului.
Pitkällisen odotuksen jälkeen koitti viimein päivä jolloin tunsin itseni vihdoin tarpeelliseksi. Kuulin suunnitelmia lehtitelineestä ja tunsin lämpimän kosketuksen pinnallani. Tapahtui nostelua, kääntelyä, suunnittelua. Lopulta minua hieman purettiin ja ruuvattiin taas kokoon. Uusi ulkomuotoni kruunattiin läpikuultavalla valkoisella maalilla.
Minut kiinnitettiin kodissa hyvälle paikalle, käytävän seinään. Tästä seurailen perheen vilskettä arjessa ja juhlassa. Uusi tarkoitukseni on kannatella lehtiä, jotka ovat vielä vailla lukemista tai joihin on pakko palata yhä uudestaan. Havaintojen mukaan lehdet liittyvät pitkälti sisustukseen, käsitöihin ja ruoanvalmistukseen.
Valmis tuunattu lehtiteline.
Taustalevyksi vaihdettiin laatikon kansi jota koristaa kaunis Privada logo.
