Itsetehtyjä joululahjoja vm 2015

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan... 

Tänä vuonna se ei kuitenkaan ollut lainkaan valkoinen. 

Joulun alusaika tuntuu olevan kiireinen joka vuosi. On myyjäisiä, joulujuhlia, lahjojen suunnittelemista sekä valmistamista, leipomista, koristelua, siivoamista... Ei ystäviä ja sosiaalista elämää, rauhoittumista, omaa-aikaa. Valmistelupuuhat sain tänä vuonna valmiiksi, mutta flunssa kaatoi petiin juuri ennen joulusiivoa. Harmi, mutta joulu tuli ilman sen suurempaa puunaamistakin.

Tuunaajana valmistan lahjoja ja muistamisia pitkälti itse. Sukulaiset ja tarhatädit tulee muistettua joka vuosi jollain uudella idealla. Tarhatätien lahjat valmistin kevään tyyliin yhdessä ystäväni kanssa. Siinä tuli puuhailun lomassa hoidettua ystävyyttä samalla.

Osa sukulaisista sai tänä vuonna suklaapuun. Idean alkuperä ei ole enää muistissa, mutta sen oli keksinyt moni muukin, sillä kun yritin metsästää styroksi kuusia lisää, osoittautui se mahdottomaksi tehtäväksi. Ne olivat kaikista askartelukaupoista ja kuulemma heidän tukuistaankin tyystin loppu. 

Idea oli helppo toteuttaa. Päällystin ensin valkoisen styrox kuusen joulupaperilla. Sen jälkeen, alhaalta aloittaen pienillä somisteneuloilla  kiinnitin suklaakonvehteja kuuseen. Erilaisilla konvehdeilla saa värikkyyttä kuuseen. Lopuksi tein huipulle tähden, jottei kuusen latva näyttänyt tyhjältä.

Osa ystävieni lapsista sai tänä jouluna koriste-enkelin suojelemaan elämän suurta seikkailua. Enkelikoriste muodostuu kun nauhaan pujotellaan nappeja ja puuhelmiä. Siivet on tehty (silkki)nauhasta. 

Tarhatätien lahjat olivat tänä vuonna ystäväni ideoimia, jouluisia herkkuja eli kuorrutettuja manteleita sekä glögimaustetta. Ne oli ihanan helppoja valmistaa ja sellaisia, joista jokaisen on helppo pitää. Valmistin kuorrutettuja manteleita myös ystäville ja työkavereillekin.

Kuorrutettuja manteleita, todella hyviä ja aivan todella yksinkertaisia valmistaa.

Tarvitset:
300g manteleita (kuorittuja tai kuorimattomia), 1 kananmunan valkuainen, 1 dl fariinisokeria ja 1 tl kanelia. Nämä kaikki kulhossa sekaisin ja uunipellille. 150 astetta ja 20-25 min. Jäähtyneet mantelit pyöritellään vielä tomusokerissa.

Teimme tarhaan lisäksi tällaisia glögimauste-pusseja. Ideana on, että pussin sisältöä keitetään tunnin ajan noin litrassa mehua. 

Tarvitset: 

2 kpl kanelitankoja, palan vaniljatankoa, tähtianis, 1 rkl kardemummansiemeniä ja 1 rkl neilikoita.

Tuunasin vielä tarhalle itse tällaiset paperikassit, joihin viemiset oli kiva pakata.

Itsetehtyjä kortteja

Päivitetänpäs muutamat korttiprojektit!

Kortti pitkille vapaille jääneelle työkaverille.

Tilauksesta kehitetty 60v. kortti, pappa sai vastaavan onnittelukortin tuotannosta :)

Kesätyöntekijälle kiitos kortti

6v. pojan onnittelukortti

Kummitytön ristiäiskortti

Harjottelijan kiitos kortti

Tyttövauvan onnittelukortti

Joulukortti vm 2015

Äidille tehdyt joulukortit vm 2015

Tyynyliinat perunapainannalla

Joka ilta kun lamppu sammuu

ja saapuu oikea yö.

Niin nukkumatti nousee

ja ovehen hiljaa lyö.

- Kuule, me tarvitaan tyynyliinat jotka sopii näihin lakanoihin, sanoi mies.

- Sitä saa mitä tilaa, vastasi vaimo.

Ja sitä sai. Perunasta muotti ja mustaa maalia kehiin. Voila!

Hyvää Isänpäivää!

Nappasin syksyllä isäni mökin seinältä taulut ja sanoin tuunaavani ne uuteen uskoon kevääseen mennessä. Tämä projekti on ollut puheissa mulla jo kauan, enkä tiedä uskoiko kukaan taulujen muodonmuutokseen tälläkään kertaa. Vaan ota ja pala, ne on nyt valmiit ja aion ojentaa ne huomenna isälleni Isänpäivän muistamisena.

Mieheni katseli tauluja pää kallellaan ja puhui ääneen että mahtaako ukki noista niin pitää vaikka hienot ovatkin. No, se nähdään keväällä roikkuvatko ne seinällä vai ammottaako seinä pelkistetyn tyhjänä. Itse laittaisin ne oman mökkini seinälle, mutta se taitaa olla eri juttu.

Eläin aiheet olen värittänyt Zenväritys -kirjasta. Relax-taulun taustan valitsin omistamistani skräppipapereista. Myönnän, että en ehkä olisi valinnut sitä kaupasta, jos olisin tuota teosta varten ollut ostamassa paperia, mutta toisaalta se on hyvin mökkimäinen ja sopii siihen mielestäni hyvin.

Huomenna saadaan kuulla ukin mielipide. Täytyy koittaa lukea jo heti naamanilmeistä mitä mieltä ukkeli on.

Onnea isät <3

  

Syyskranssi ulkooveen

Syksy on ja kesä on pois,
talvea ootellaan.
Syksyisen tuulen, soivan jo kuulen
Kuu loistaa taivaalla.

Tällainen laulu muistui mieleen lapsuudesta ja se sopi hyvin tämänpäivän tunnelmaan. Ilma on syksylle tuttuun tapaan vaihteleva kuin temperamenttisen kuopuksen mieli. Eli eilen, metsäretkeä tehdessämme, oli kaunis aurinkoinen syyspäivä. Puolestaan tänään kranssia tehdessäni oli sateisen ankea ilma.

Kranssiopeista on vierähtänyt tovi eikä viimesin kranssin valmistuskaan ole kuluvalta vuodelta.  Vauhtiin päästyä kranssin punonta lähti kuitenkin rullaamaan ihan kohtalaisesti. Tästä ensimmäisestä tuli hieman epätasainen, vaikkakaan se ei tuossa niinkään haittaa, koska kuosi on muutoinkin sekava. Materiaalia (mustikan- ja puolukanvarpuja sekä kanervia) kului yllättävän paljon. Eteenkin mustikanvarpuja kului lähes muovikassillinen.

Aurinkoisten päivien toivossa, tavoitteena on vielä käydä haalimassa lisää materiaalia toiseenkin kranssiin. Kukahan sen saa?

Parane pian

Miksi terveyttä osaa arvostaa vasta kun sen menettää?

Pienistä asioista valittaminen on ajanhukkaa, turhaa.

Tein ystävälle paketin, jolla toivottelin hänelle pikaista paranemista. "Lääkemääräyksessä" lukee: Pikaiseen paranemiseen. Yksi kapseli tarvittaessa. Terveisin: Pillerihirmut

Puolukkahillo

On syksyinen sunnuntai aamu. Aurinko paistaa sumuverhon takaa lämmittäen mukavasti ja tehden aamusta vuodenaikaan nähden suloisen kauniin. Jo kello yhdeksältä koko perhe on pakattu autoon ja matka Tarvasjoen puolukkametsään voi alkaa. Ennen metsään siirtymistä haetaan mukaan kuitenkin alueen maastoasiantuntija ukki, joka neuvoo meidät parhaille marjapaikoille.

Marjapoimurit käsissä, ämpärit marjoja huutaen sukellamme kasteen raikkaaseen metsään. Pitkälle ei tarvitse vaeltaa, sillä jo nopealla silmäyksellä on nähtävissä että varvut notkuvat punaista kultaa litratolkulla. Aikuiset laittavat poimurit viuhumaan ja lapset kyyristyvät varpuihin, mutta marjat päätyvät pääosin suuhun. Tarjolla on puolukkaa, joka juuri nyt on parhaimillaan sekä mustikkaa, joka valitettavasti on jo hieman vetistynyt ja menettänyt parasta makuaan. Puolukat päätyvät ämpäriin, mutta mustikoita päätyy lasten suuhun. Superfoodia!

Kolmen vartin kuluttua on reilu ämpärillinen puhdistettua marjaa poimittu. Sumuverho on poistunut ja aurinko lämmittää jo jopa kuumantuntuisesti. Taivaallinen keli marjametsään. Täydellinen saalis kohtuullisessa ajassa, sillä selkä ei paljon kauemmin olisi kestänyt kyyristelyä. Iloisilla mielin seurue siirtyy lounaan äärelle.

Myöhemmin illalla mietitään, mitähän näistä kaikista puolukoista oikein tekisi. Kaksi kiloa uhraan heti hilloksi ja loput päätyvät pakastimeen odottamaan käyttötarkoitustaan.

Puolukkahillo

2 kg puolukoita

1 dl vettä

1 kg hillosokeria

Karviais-mansikkahillo

Tänä vuonna pihamme marjapuskat tuottavat vihdoin hieman runsaampaa satoa. Istutin noin kolme vuotta sitten yksinäisen mustaherukkapuskan seuraksi kaksi karviaispensasta, valkoherukan  ja vadelman.  Tänä kesänä iloitsin, sillä vadelmia tuli enemmän kuin kaksi ja ehdimme nauttia ne ennen rastaita. Vanha mustaherukka tuotti tuttuun tapaansa marjaa, jotka tänä vuonna laitoin pakkaseen ja joita olen myös jo käyttänyt pois smoothien osana. Nam!

Karviaiset antavat odottaa satoaan pisimpään. Viimein nekin kypsyivät ja sato oli jopa niin runsas, että päätin kokeilla niistä hillon valmistusta. Laitoin mukaan keitokseen myös jääkaapista löytyneet mansikat ja resepti meni kutakuinkin näin:

Vajaa 2 l karviaisia

Vajaa 1 l mansikkaa

350 g hillosokeria

0,5 dl vettä

2 tl vaniljasokeria

Hyppysellinen vaniljaa

Keittelin hilloa noin puolituntia ja lopuksi vielä soseutin sen sauvasekoittimella (en oikein kestä klönttejä). Valmista hilloa tuli noin kaksi litraa.

Keitellessäni hilloa on tuoksu ainakin huumaava. Huomenna sitä on pakko hiukan maistaa.

  

Avaintaulu

"Eipä olisi aikaisempi sukupolvi uskonut, että heidän käyttämänsä vanha avain olisi jonakin päivänä seuraavilla sukupolvilla kodissaan katseenvangitsijana taulussa" sanoi mamma kun esittelin hänelle kuvaa taulusta jonka olin tehnyt. Avaimen tauluun lahjoitti tosiaankin anoppi, jonka vanhempien kodissa avain on mieheni mistelemana ollut käytössä.

Anopin mökillä on erään verhotangon laidassa riippunut nippu vanhoja avaimia. Katseeni on useasti vieraillut avaimissa ja olen mittaillut niitä silmilläni yrittäen keksiä miten voisin käyttää avainta tuunauksessani. En ole kehdannut pyytää avainta käyttööni ennen kuin olen ollut varma siitä, mitä sillä aion tehdä. Lopulta ajatukset ovat muodostuneet ideaksi ja lopulta myös ideasta tuli taulu.

Pitkään ja hartaasti suunnittelemani käytävä kodissamme sai viime jouluna ensimmäisen osan sisustusta kun ostimme siihen pinnasohvan. Olen suunnitellut pinnasohvan yläpuolelle, tyhjälle seinälle, taulukollaasia. Pinterest on koluttu, ihania ideoita on tullut vastaan, yksi taulu oli jo valmiina... kyllästyin ikuiselta tuntuvaan suunnitteluun ja päätin aloittaa toteutuksen pikku hiljaa (vastoin mieheni toivetta). Marssin Ikeaan ja ostin sieltä seinälle kaksi mustaa pitkää tauluhyllyä ja muutamia kehyksiä. Kiltisti mies kiinnitti hyllyt seinälle jo heti seuraavana päivänä ja minä täytän niitä kehyksiä... pikku hiljaa.

Tämä mustiin Ikean vitriinikehyksiin tekemäni avaintaulu sai siis paikkansa hyllyltä. Avaimen maalasin mustaksi spraymaalilla. Taulu on yksinkertaisuudessaan kaunis ja kertoo tiettyä tarinaa...

Badge it! -rintanappikone

Voi turhake, mutta nyt se on löydetty!

Mummi osti esikoiselle (ja mulle) kirpputorilta rintanappikoneen, näin me kaikki luulimme. Kotiin päästyämme huomasimme, että ostamamme paketti olikin refill pakkaus eli itse konetta ei paketti sisältänyt (selittää myös halvan hinnan). Googletuksen tuloksena totesin, että konetta ei ole enää useaan vuoteen saanut ainakaan Suomesta. Selitä se 5v pojalle ilman itkuja, ei onnistunut. Lohdutukseksi lupasin yhä tehdä töitä etsintöjen suhteen.

Eräänä iltana selatessani Facebookia, tuli seinälleni kuin johdatuksena kuva etsimästäni masiinasta eräällä kirpputorilla. Tunnistin sen oitis ja klikkasin kuvaa siinä toivossa, että kone olisi yhä myynnissä ja vapailla markkinoilla. Olihan se. Pienellä tinkauksella haimme koneen kotiin. Samaan pakettiin kuului kaksi refill pakkausta lisää, joten nyt rintamerkkejä voidaan tehdä ihan urakalla.

Tarkemmin asiaa mietittyäni, missä tilanteessa perheenjäseneni käyttää rintamerkkejä? Ainakaan tässä mittakaavassa kuin niitä nyt voidaan tehdä? En tiedä vastausta. Eli onnea kaikki tulevat synttärisankarit, rintaneulaa tulossa :)

No, lapsi on onnellinen!

Alla mun ensimmäinen kokeiluni.

Aikuisten värityskirja

Kyllä, nyt on valloillaan villitys mun makuuni. Aikuisten värityskirja, jonka parissa mieli rentoutuu, rauhoittuu ja virkistyy. Ihanaa omaa aikaa, jossa keskittyminen kohdistetaan värien harmoniaan ja esteettiseen tekemiseen. I like it, no.... I love it!

Olin sivukorvalla kuullut tai jostain muistaakseni lukenut, että nyt on  tullut markkinoille aikuisille suunnattu värityskirja, jonka ideana on aikuisten luova tekeminen. En tuossa vaiheessa vielä ollut niin tosissani mietinyt harrastuksen aloittamista, mutta kun näin värityskirjan kaupassa ja selailin nopeasti sen sivuja ei ostopäätöksen tekeminen ollut vaikeaa.

Olen väritellyt lasten kanssa useaan otteeseen. Värityshetki on kuitenkin päättynyt lyhyeen, sillä lasten keskittyminen on jo loppunut, kun oma innostus on päässyt vasta parhaaseen vauhtiin. Monesti onkin käynyt niin, että lapset ovat jo poistuneet seuraavaan puuhaan, kun itse vielä nyhjään aloittamani värityskuvan parissa.

Tämä värityskirja (Zenväritys - Eläimet) on äidin pyhäkirja, johon lapset eivät saa piirtää vaikka halukkuutta onkin ollut. Tätä tehdään, kun lapset nukkuvat tai ovat täysin jokun muun puuhan parissa. Eli äidin omaa aikaa, rentoutumista. Lomalla nautinnolliseksi väritypaikaksi muodostui aurinkoinen terassi lämpimänä kesäpäivänä.

Värityskirjan parissa hurahtaa helposti pitkäkin aika. Ajankulun huomaa parhaiten jäykistyneenä niskana ja kipeänä kätenä. Järkevä värittäjä pitääkin taukoja ja on maltillinen, yksi kuva ei valmistu saman päivän aikana.

Alla on kuva ensimmäisestä valmiista kuvastani. Seuraavan kuvan teemana ovat perhoset, joista suunnittelen tekeväni jopa taulun lastenhuoneeseen.

Solmittu kaulakoru

Ajattelin keksiä lorun

jolla esitellään koru.

Mut mitään ei liiku päässä

lämpimässä säässä.

On korussa helmiä, solmuja, nauhaa,

sininen väri tuo rauhaa.

Paremman käsityksen korusta luo

alla olevat kuvat nuo.

Hienostelutakki lapselle

Minulle kävi niin, että löysin kivannäköisen puseron ompeluohjeen Suuri Käsityö 5-6 2015 lehdestä ja mennessäni kangaskauppaan löysin ihan toisenlaisen kankaan, jota olin mielikuvissani lähtenyt etsimään. Tämä trikookangas oli rakkautta ensi silmäyksellä ja todellisen tyttömäinen pusakan kohteelle. 

Meidän 2,5v tyttö ei totisesti ole mikään rinsessa, ainakaan sanan kaikessa merkityksessä. Hän kyllä rakastaa vaatteita, niiden itse valitsemista ja itse pukemista (moneen kertaan päivässä), mutta välillä minua huvittaa totaalinen värisilmän puute. Päälle kun on saattanut jonakin aamuna eksyä sateenkaaren kaikki värit. Toisin sanoen jonakin aamuna prinsessa on pikemminkin juntti-einari.

Ompelusta hiukan innostuneena kokeilin tällaisen minijakun valmistusta. Lopputuloksesta tuli valloittava, super ihana söpistely pusakka. Ehkä jopa niin kiva, etten raaski sitä ihan tarhakäyttöön antaa. Kaava oli todella helppo, jopa ompelu-tumpelolle. Mitä nyt kerran hiha meinasi lipsahtaa nuttuun väärin päin. Kerrankin huomasin erheen ennen ompelua. Hankalin kohta oli hihojen poimutus, johon tarvittiin jälleen äidin konsultaatio apua. Lopulta sain nekin istutettua ilman suurempia ongelmia kiinni paitaan. 

Menimme viime viikonloppuna erään ystävämme lapsen 2v synttereille ja vaatteita lapsille valitessani en voinut olla valitsematta tätä takkia. Vaikka jalassa oli arkisesti farkkulegginssit toi tämä topin päällä ollut jakku asusta paljon juhlavamman. <3

Nimimerkki, ompelusta yhä innostuneempi...

Haaremihousut lapselle

Ompelu on mun akilleenkantapää. Pitkäjänteisyys ja tarkkuus eivät vaan riitä. Muistan jo koulussa, että käsityöt olivat siihen asti jees oppiaine kunnes tuli ompelun aika. Maltti ei silloinkaan riittänyt kaavojen piirtämiseen, saumavarojen mittaamiseen, leikkaamiseen, harsimiseen, reunojen siksakkaamiseen, silittämiseen, ompeluun jne. Liian monta vaihetta ennenkuin tulee valmista eikä mitään vaihetta toisaalta voi jättää pois jos haluaa että lopputulos on kelpo. 

Mun ompeluhahmotuksessa on myös jotain häikkää, sillä välillä en lainkaan tiedä ohjeen perusteella mitä pitäisi tehdä ja välillä huomaan, että hups, saumat ovatkin työn etupuolella. Näin kävi tälläkin kertaa. Vyötäröresorin sauma lipsahti housujen etupuolelle ja äiti oli apuna ohjeiden tulkinnassa sekä puhelimen välityksellä, että paikan päällä.

Tämä on toinen kerta kun ompelen lapselle vaatetta. Tätä ennen olen kerran kokeillut ommella hyvin yksinkertaista mekkoa, mutta mekko jäi ikävä kyllä käyttämättä, ei kuitenkaan epäonnistumisen vuoksi. Olen sangen tyytyväinen näihin haaremihousuihin ja niin taisi olla käyttäjäkin, sillä näiden valmistumista seurattiin herkeämättä ja niiden valmistuttua niitä ei enää suostuttu jalasta riisumaan. Lisäksi ne ovat prinsessan oma valinta aamuisin aina kun ne löytyvät vaatekaapista puhtaana. 

Haaremihuosujen pelastus on lahkeiden pitkät resorit. Ompelin tietoisesti yhden koon suuremmat housut, koska kangaskaupassa peloiteltiin kankaan menevän kokoon pesussa reilusti (ei mennyt).Ne ovat kuitenkin jo sopivat kun kääntää lahkeen resorit kaksinkerroin ylöspäin.

Ohje ja kaavat housuihin löytyi Suuri Käsityö 5-6 2015 lehdestä, josta bongasin muitakin kivoja ompelujuttuja. Nyt kun suhteellisen onnistunut suoritus on takana, motivoi se kokeilemaan ompelua uudestaan.

Ekotuolien tyynyt

Vihdoin on tullut avattua oma terassi. Tänä kesänä terassilla on kaksi uutta tuolia, syksyllä maalatut ekotuolit. Jotta ekotuoleissa olisi mahdollisimman mukava istua, tulee niskan takana olla tuki eli tyyny. Ajattelin syksyllä, että nyt on hyvää aikaa (koko talvi) tehdä tuoleihin tyynyt, mutta kas, valmistuminen antoi odottaa kesänkorville saakka.

Nyt odotan innolla, että pääsen nauttimaan tuoleista kesäisenä päivänä, omalla terassilla vaikka jotain hyvää dekkaria tai sisustuslehteä lukien.

Tekninen toteutus tyynyihin oli melkoisen perus. Ostin likaahylkivää ulkokäyttöön sopivaa kangasta, josta ompelin 35 x 20 cm tyynyt. Jujuna on säädettävä kiinnitys eli narut, jotka voi sitoa kunkin istujan mukaan sopivalle korkeudelle.

Hih, yllä oleva teksti oli valmiina, jäin odottamaan julkaisun kanssa kuvia, jotka olisin halunnut ottaa aurinkoisena päivänä. Sitä saanee odottaa tänä kesänä. Kuvat on nyt kuitenkin otettu ja teksti pääsee julkaisuun (pari kuukautta myöhemmin sen kirjoittamisesta).

Tyynynpäällisten päivitys

Jep, nämä painantapuuhat ovat olleet käynnissä myös kesällä. Eräänä aurinkoisena, loman ensimmäisenä päivänä, pakkasin mökille mukaani kankaanpainantavälineistön. Alla oleva tyynynpäällinen syntyi ja samalla niska paloi auringossa. Kyllä, nyt jokainen miettii että eipä ole paljon aurinko tänä kesänä paistanut. Paistoi se, juuri tuona yhtenä päivänä.

Strömsössä muistaakseni kerran seurailin vastaavaa tapahtumaa. Siinä juontaja painoi kuvioita kankaaseen. Ohjelmassa kerrottiin, että jokaiseen sisustukseen kuuluu pieni pilkahdus keltaista. Tämä lausahdus toimi tällä kertaa innoittajanani ja tämä tyynynpäällinen sai joukkoon epäsymmetrisesti (minulle hieman vaikea asia) keltaisia väriläikkiä.

Ei huono. Sijaitsee sohvalla tähtityynyn kanssa. Täytyy kai niitäkin joskus pestä, eli vaihtopäällinen oli jopa tarpeellinen.

Kankaanpainantaa perunalla

En tiedä kehtaanko enää kertoa milloin tämä projekti oli mulla käynnissä, sillä siitähän on jo tovi. Kirjoitusinspiraatio on vaan ollut totaalisen kadoksissa. Nyt kun kirjoittamiseen itseni "pakotin" niin saattaapa olla, että julkaisuja syntyy yksi toisensa jälkeen. Ryhtyminen on ollut tauon jälkeen piinallisen hankalaa. Lähes yhtä hankalaa kuin sporttikauden avaaminen kipuilutauon jälkeen. Mutta kun sen tekee, muistaa myös sen miksi se olikin niin mukavaa.

Kerronpa kuitenkin siis, että tämä kankaanpainanta oli kuumimmillaan keväällä, sillä olin päättänyt "lahjoa" tarhatädit itsepainetuilla kangaskasseilla. Ystäväni innostui myös projektista ja niinpä eräänä iltana kokoonnuimme painopuuhiin. Muottina käytimme perunaa johon tällä kertaa piparkakkumuotteja apuna käyttäen teimme hyvinkin yksinkertaisia muotoja. Itse käytin kahta ympyrän kokoa sekä rinkulaa pahviputken avulla.

Minun ideassani jokainen tarhatäti (6kpl) sain omanvärisen uniikin kangaskassin. Ilmeisemmin lahja oli käytännöllinen, sillä kasseja on bongattu jo käytössä.

Vastaavalla menetelmällä olen itse painanut myös tyynynpäällisiä, paitoja ja tiskirättejä. Kangasvärien juju on se, että väristä tulee vesipestävä, kunhan värin kuivuttua muistaa silittää värin kiinni kankaaseen. Itse olen käyttänyt painamiseen vain puuvillaista kangasta.

Lisäksi tämä on tekemisenä myöskin lapsille sopivaa. Järjestin tarhalla vanhempainkerhon nimissä kevätaskarteluillan, jossa jokainen osallistuja sai painaa yhdessä vanhemman kanssa itselleen pienen kangaskassin sekä vanhemmalle tiskirätin. Puuha oli oikein mukavaa ja lapset viihtyivät. Vaatteiden suojaaminen kannattaa pitää mielessä :)