"Eipä olisi aikaisempi sukupolvi uskonut, että heidän käyttämänsä vanha avain olisi jonakin päivänä seuraavilla sukupolvilla kodissaan katseenvangitsijana taulussa" sanoi mamma kun esittelin hänelle kuvaa taulusta jonka olin tehnyt. Avaimen tauluun lahjoitti tosiaankin anoppi, jonka vanhempien kodissa avain on mieheni mistelemana ollut käytössä.
Anopin mökillä on erään verhotangon laidassa riippunut nippu vanhoja avaimia. Katseeni on useasti vieraillut avaimissa ja olen mittaillut niitä silmilläni yrittäen keksiä miten voisin käyttää avainta tuunauksessani. En ole kehdannut pyytää avainta käyttööni ennen kuin olen ollut varma siitä, mitä sillä aion tehdä. Lopulta ajatukset ovat muodostuneet ideaksi ja lopulta myös ideasta tuli taulu.
Pitkään ja hartaasti suunnittelemani käytävä kodissamme sai viime jouluna ensimmäisen osan sisustusta kun ostimme siihen pinnasohvan. Olen suunnitellut pinnasohvan yläpuolelle, tyhjälle seinälle, taulukollaasia. Pinterest on koluttu, ihania ideoita on tullut vastaan, yksi taulu oli jo valmiina... kyllästyin ikuiselta tuntuvaan suunnitteluun ja päätin aloittaa toteutuksen pikku hiljaa (vastoin mieheni toivetta). Marssin Ikeaan ja ostin sieltä seinälle kaksi mustaa pitkää tauluhyllyä ja muutamia kehyksiä. Kiltisti mies kiinnitti hyllyt seinälle jo heti seuraavana päivänä ja minä täytän niitä kehyksiä... pikku hiljaa.
Tämä mustiin Ikean vitriinikehyksiin tekemäni avaintaulu sai siis paikkansa hyllyltä. Avaimen maalasin mustaksi spraymaalilla. Taulu on yksinkertaisuudessaan kaunis ja kertoo tiettyä tarinaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti