30. joulukuuta 2016

Piparkakkukranssit

Varma joulun merkki on se kun saan ystävältäni viestin "Mitä tarhatädeille tälläkertaa lahjaksi?" Tänä vuonna ideoita oli vaikka muille jakaa ja lopullinen muistaminen varmistui vasta pari päivää ennen sovittuja valmistustalkoita. Ideoiden rikkaus johtui osittain siitä että meidän lapset olivat syksyllä vaihtaneet päiväkotia, jolloin koko lahjarepertuaari on käytettävissä kun mitään ei ole vielä ennen annettu. Viimehetkellä kilpaileva idea oli heijasti, jota aina tarvitaan, mutta lopulta sen kumosi piparkakkukranssit. Idea pomppasi silmiin selatessani nettiä, en edes muista sovellusta saatikka sivua.

Hahmottelin kranssin muodon ensin kasaan ja lähdimme sitä innolla pikeerin avulla "liimaamaan" yhteen. Käytimme sydämenmuotoisia piparkakkuja ja melko pian huomasimme että ensimmäiset kranssit jäivät turhan huteriksi, koska tartuntapintaa oli kovin vähän. Meidän oli pakko tehdä hieman tuotekehittelyä ja seuraaviin kransseihin tehtiin pohjakerros tavallisista peruspipareista. Tällöin tartuntapintaa tuli enemmän ja kranssi tuntui kestävän paremmin. Lopuksi kranssi koristellaan pikeerillä ja omaa silmää miellyttävillä sokerikoristella tai karkeilla.

Jos päätät kokeilla kranssia niin vinkkinä, että älä hermostu kranssin heikkoudesta ennen kuin pikeeri on todella kuivunut. Itse totesin seuraavana päivänä, kun laitoin kransseihin naruja että kyllä pikeeri ne tosi hyvin kasassa pitää vaikka edellisenä iltana olin epäileväinen. Jopa ensimmäinen kranssi, ilman alakerrosta, piti hyvin vaikka roikutin kranssia pelkän narun varassa.

Ps. Sanottakoot vielä se, että meidän toisen lapsen tarharyhmässä eräs viisas-superäiti jaksoi kerätä kaikilta vanhemmilta rahaa ja osti kaikille ryhmän tädeille lahjan. Tästä viitseliäisyydestä olin todella onnellinen, kuten varmaan täditkin jolloin jokainen ei tuo jotain pientä kivaa.

Pps. Ja se vielä, että tätä kirjoittaessani joulu on jo ohi. Pointtina on kuitenkin se että testaan blogitekstin kirjoittamista ja julkaisua mobiililla. Sovellus ei ole mulla aiemmin oikein toiminut, eteenkin kuvien kanssa on ollut ongelmia, mutta nyt näyttäisi toimivan, joten tällä kertaa jännittää hiukan enemmän painaa julkaisu-painiketta.

17. lokakuuta 2016

Vaippakakku

On ollut vauvarikas kesä. Ystävillä! Mitä viedä lahjaksi vauvalle, jolla on jo paljon kaikkea valmiina? Mitä vauva tarvitsee? Vaippoja, paljon.

Olen nähnyt monia ihania vaippakakkuja, mutta en ole itse tehnyt yhtäkään. Paitsi nyt. Paketillinen vaippoja riittää kivasti yhteen kakkuun. Rullasin vaipat ensin kumilenkin avulla rullalle. Kumilenkit jäävät näppärästi piiloon leveiden nauhojen alle lopputuloksessa. Tein kolme erikokoista kerrosta, jotka asetin päällekäin. Pohjaksi kannattaa laittaa pala tukevaa pahvia. Lopuksi kakku kääritään sellofaaniin ja itsetehty lahja on valmiina onnitteluihin. Ja tulee muuten varmasti tarpeeseen. 




Solmeiltu rannekoru

Lupasin edellisessä tekstissä kertoa, mistä olen oppinut solmeilun saloja. Tekstin kirjoittamiseen vierähti tovi. Nyt kun vietän koulusta syyslomaa saa blogi ja tuunailupuuhatkin enemmän aikaa arjesta. Kaikki ei vaan mennyt sunnitelmien mukaan, sillä esikoinen herätti meidät aamulla oksentamalla sänkyyn. Ensimmäinen lomapäivä menee siis sairastupaa pidellessä. Olen ristinyt sormet ja varpaatkin, jotta taudin kierto katkeaa ensimmäiseen sairastajaan. Will see! 

Ihana-lehti 3/20196 kolahti luukusta jo alkusyksystä ja taas oli lehti pullollaan kivoja värkkäilypuuhaideoita. Yhteen ideaan tartuin heti. Lehdessä nimittäin esiteltiin ja opastettiin solmeilemaan kauniita rannekoruja. Rannekoruissa on käytetty (kivi)helmiä ja vahanauhaa. Helmien väliin tehdään solmu ja nauha kiinnitetään yhteen makramee-solmuilla. Lehdessä oli helposti seurattavat kuvalliset ohjeet, joiden kanssa opettelu oli ihanan vaivatonta.

Tässä mun eka rannekoru, joka on käytössä aktiivisesti.



Makramee-solmuilla voi tehdä paljon erilaisia koruja, joista tämä on vain yksi vaihtoehto. Itse tykkäsin makramesolmuista siinä mielessä, että se luo korulle säädettävän kiristyksen ja on näinollen kätevä esim. lahjakoruissa, jolloin ranteenpaksuus ei ole kokeiltavissa.


27. syyskuuta 2016

Itsetehty adressi

Joskus toimeksiannot ovat tällaisia. Toivottavasti eivät usein.

Surun kyynelten läpi
loistavat onnellisten päivien
kultaiset muistot.


24. syyskuuta 2016

Avainnauha solmuillen

Olipas kiva saada ystävältä toive avainnauhasta. En nimittäin ole viime aikoina juurikaan ehtinyt tekemään helmitöitä. Ajattelin tällä kertaa muuttaa hiukan taktiikkaa ja tehdä avainnauhan solmimalla. 

Yritän aina tehdä avainnauhoista, ja koruista muutenkin, kantajan näköisiä. Käyttämäni värit tulivat kyllä ystävästäni ensiksi mieleen ja ensi intuitioon kannattaisi tietysti aina luottaa. Sorruin kuitenkin epäilemään ajatustani ja aloin ajatella hänen värejään enemmän. Lopulta totesin, että tälle värikkäälle ystävälle kävisi lähestulkoon mikä tahansa väri yhdistettynä mustaan. Asia oli varmistettava ja lopputuloksena oli vastaava toive kuin oma ensiajatukseni.

Käytin siis mustaa vahanauhaa (0,5 mm) sekä pinkkejä, vaaleanpunaisia sekä mustia helmiä, joita pujottelin aina solmujen väliin. Avainnauhan tekeminen aloitetaan tässä versiossa siitä, että mitataan kaksi pitkää nauhaa (huom. solmut vievät jonkin verran nauhan pituudesta eli nauhaa kannattaa varata tarpeeksi), jotka solmitaan puolivälistä avainklipsuun kiinni. Lähtöasetelmana on tällöin klipsusta lähtevät neljä nauhaa eli kaksi per puoli. Tämän jälkeen homma etenee solmujen ja helmien vuorotellessa oman maun mukaan. Kun nauha on tarpeeksi pitkä, päättelin nauhan makramee-solmuilla (tasosolmuja). Seuraava juttu voisikin paljastaa sen, mistä olen nämä solmut oppinut.

Nauhasta tuli mielestäni kiva. Samaa mieltä oli onneksi myös ystäväni :)



Rapujuhlat

Kolme pariskuntaa päätti tänä syksynä järjestää rapujuhlat. Yhdellä pariskunnalla oli tilaisuuteen sopiva, juuri valmistunut mökki, taivaallisen kauniilla maisemalla. Juhlia oli suunniteltu jo useampia kuukausia, mikä välillä huvitti eteenkin miespuolista väkeä. Juhlien ajankohdan lähestyessä into kasvoi, sillä pääsemme kovin harvoin viettämään aikaa yhdessä aikuisten kesken.

Valitettavasti tälläkään kertaa yhteinen aika ei toteutunut, sillä lapsiperheissä sattuu ja tapahtuu. Yhden pariskunnan oli luovutettava juhla-aikeensa ja jäätävä kotiin. Muut pitivät suunnitelmista kiinni ja viettivät railakkaat rapujuhlat, josta päätettiin tehdä vuosittainen perinne.

Alkuruokana näissä juhlissa tarjoiltiin purjo-perunasosekeittoa, pääruokana syötiin tietysti (liikaa) rapuja ja aterian kruunasi popcorn-valkosuklaakakku. Juomalaulut raikasivat läpi ihanan kesäisen illan, eikä tunnelmaa onnistunut lannistamaan edes yhden kiukkuisen ampiaisen pisto.

Alla näet kuvia illan kattauksesta a la somistevastaava. Somisteina käytin pihlajanmarjoja, kynttilöitä, koristekiviä sekä simpukoita. En ollut turhaan säilyttänyt osaa hääkoristeistamme ;)

Paperista tehty valokukkaköynnös

Nyt on käynyt niin, että blogimateriaalia on kertynyt vaikka kuinka alkusyksyn aikana, mutta kirjoittaja ei ole saanut aikaiseksi laatia niistä juttuja julkisuuteen. Vaarana on siis värkkäilyjen pölyttyminen pöytälaatikkoon. Ei kuulosta hyvältä. Niinpä päätin aloittaa jostain ja toivon jutun saavan seuraa lähiaikoina.

Päätin aloittaa ruuhkanpurkamisen yhdestä kesän erittäin mukavasta muistosta, rapujuhlista. Tosin itse rapujuhlat saavat olla seuraavan kirjoitukseni aihe, sillä tämä teksti käsittelee rapujuhliin valmistautumista, olihan minut nimittäin nimetty rapujuhlien somistevastaavaksi ja sen eteen piti tietysti tehdä jotain pientä.

Ajattelin, että alkusyksyn pimenevään iltaan toisi kivan tunnelman valonauha, jota päätin tuunata niin että jokainen valonlähde saisi oman kukkasen ja valonauhasta muodostuisikin kukkaköynnös. Ohjeen kukan tekemiseen paperista löysin eräästä kirjastosta lainaamastani kirjasta (pahoittelut, en muista kirjan nimeä). 

Mikäli haluat valmistaa itsellesi vastaavanlaisen, tässä alla on melko tarkat ohjeet kukkien askarteluun. Itse käytin paperina vanhoja kodinkuvalehtiä, joita minulta löytyy vielä jonkin verran varastosta. Vanhojen lehtien sivut ovat ohuita, joten niiden käsittely vaatii tiettyä helläkätisyyttä.



Paperista leikataan ensin neliö. Neliön tulee olla sen suuruinen, että siihen taiteltuna mahtuu terälehti (ks. kuvat alla). Terälehden koko vaikuttaa siihen, minkä kokoisen kukasta haluat tehdä.


Seuraavaksi neliö taitetaan kaksi kertaa puoliksi.


Aseta tekemäsi terälehden malli taitellun paperin päälle. Ideana on, että saat kerralla neljä toisistaan irrallaan olevaa terälehteä. Leikkaa mallinmukaisesti.


Taita jokaisen terälehden terävästä päästä kulmat keskelle. Voit helpottaa taittamista ensin taittamalla terälehden pitkittäinpäin kahtia ja painamalla taitoksen näkyviin lehden terävään kulmaan. Sen jälkeen reunat on helpompi taittaa käyttäen apuna tehtyä taiteviivaa.


Taitettuihin reunoihin laitetaan liimaa.


Liitä liimapinnat yhteen. Ennen lopullista kukan yhdistämistä liiman kannattaa antaa kuivua hetken, jotta yhdistäminen on helpompaa.


Liiman kuivuttua kiinnitä kukka liimalla yhteen.


Lopuksi terälehdet voi saksilla varovasti kihartaa.


3. syyskuuta 2016

Sisustustaulu Vallilan Aurajoki-kankaasta

Ajatukset ja ideat kannattaa joskus jättää muhimaan, eikä vaan hätäpäissään keksiä jotain kivaa toteuttamiskelpoista. Toisinaan siihen pystyn, nimittäin muhimaan jättämiseen. Useimmiten taas koitan jopa väkisin löytää ratkaisun pikemmin kuin todellisuudessa olisi tarvetta. Myönnän siis olevani kaikki-tänne-heti-nyt -ihmistyyppi. 

Tällä kertaa sain kuin sainkin pinnistettyä itseni odottamaan sitä oikeaa. Sillä onhan se niin, että kun se oikea kohdalle sattuu, niin kyllä sen tietää. Pätee moneen, tässä tapauksessa sisustustauluun.

Meillä uusittiin olohuoneen sisustusta jo kevättalvella. Kaikki lähti liikkeelle uudesta sohvasta ja lopulta vaihtoon meni myös olohuoneen tapetti sekä olohuone-keittiöakselin maalatut seinät. Vaikka tätä projektin paisumista moni nauroikin, niin todettakoon, että kyllä se vaan kannatti. Tummanruskeat, kukalliset, isokuvioiset tapetit saivat lähteä ja tilalle tuli todellakin jotain aivan muuta. Sävyt muutettiin harmaaseen ja tapetti on nyt hieman betoniseinää jäljittelevä.

Iso seinäpinta jäi odottamaan taulua. Ideoita itsetehtyyn tauluun haettiin Pinterestistä oikein vaan urakalla. Nettiä koluttiin sekä kauppoja kierrettiin ja etsittiin valmiita tauluja. Mutta ei vaan kolahtanut. Mietimme, että taulun pitäisi olla meitä kuvaava tai ainakin meille sopiva. Siinä saisi olla väriä, mielellään keltaista. 

Oltiin kesälomareissulla kiertämässä Saariston rengasreittiä ja viimeisenä etappina vierailtiin Uudessakaupungissa. Lapset leikkivät isänsä kanssa puistossa ja minä kiersin kivoja pikku kauppoja. Siinä se sitten oli. Rakkautta ensi silmäyksellä. Iso kolahdus. Eräässä kangaskaupassa oli Vallilan Aurajoki-kankaasta tehty sisustustaulu. Taulu itsessään ei mahtunut autoon (tai olisi kuulemma mahtunut, mutta minä olisin itse saanut kävellä kotiin), joten päädyin ostamaan mukaani pelkän kankaan, jonka itse pingottaisin tauluksi.


Päätimme pingoittaa kankaan styroksiin ja Bauhausista löysimme 2,5 cm paksua styroksia, mikä sopi hyvin tähän tarkoitukseen. Ensin kangasta piti hieman mallailla ja stryroksia kaventaa. Mies kavensi styroksin käsisahalla, mikä onnistui onneksi hyvin.


Kangas kiinnitettiin styroksiin pienillä nauloilla painamalla. Taulu kiinnitettiin seinään niin, että ensin ruuvit porattiin seinään ja sitten taulu painettiin paikoilleen. Kankaan pingoitus itsessään oli helppo homma, mutta seinäänkiinnittämisessä sai hiukan käyttää luovuutta. 

But I love it! 


27. heinäkuuta 2016

Virkattu uniriepu vol 4

Mun 100. blogiteksti! Oho. Vaikka tuntuu etten ole ollut yhtään ahkera tän kanssa. Mut on sata paljon. Harrastelijalta. 

Samalla voin ilokseni ilmoittaa, että uniriepuperhe on lisääntynyt! 

Kokoonpanon neljäs jäsen on valmistunut ja se asusti sijaiskodissa luonamme kunnes se annettiin lahjuksena erääseen toiseen lisääntyneeseen perheeseen.

Tyttö tuli, ilmoitettiin juhannussunnuntaina, joten vaaleanpuna-valkoisen rievun valmistus voitiin aloittaa. Aluksi ei ollut yhtään selvää, minkä lajin edustaja lopputulokseen valmistuisi. Vaihtoehtoina vilauteltiin kissaa ja pupua. Lopulta pupuun päädyttiin, koska ajateltiin, että luppakorvista saa vauva paremman otteen.

Syntyi valkoinen pupu, yksilö sekin. Mietin virkkauksen lomassa, että olisinko kykenevä kirjoittamaan päästäni tulevan ohjeen muille virkkaajille. Taitaa jäädä tälläkin kertaa haaveeksi. Ehkä ens kerralla sitten.
  
Yhtä kaikki, riepu pääsi hyvään perheeseen, pienten sormien puristeltavaksi <3




PS. kiitos tuoreelle äidille kuvista, joita ilmeisesti iltasyötön välissä jaksoit räpsiä. Toisilla on sama pää kesät talvet...

24. heinäkuuta 2016

Leimailutekniikkaohje

Harrastelijan vinkki toiselle harrastelijalle. Eli seuraava ohje ei sisällä oikeita ammattitermejä vaan mun tavan tehdä leimasinväreillä kortteja tähän tyyliin.

Tässä kortissa kaikki alkaa valkoisesta paperista, mikä "pohjamaalataan" halutun väriseksi erivärisillä leimasinmusteilla. Itse käytän tuollaisia vaihtopäisiä tuputtimia. Säästelijäänä käytän kahta väriä yhdellä tuputinpäällä. 


Mustetta lähdetään siis tuputtelemaan / sivelemään / painamaan paperille niin, että lopputulos on sekaisen värikäs.


Tämän jälkeen valitaan vielä joku pohjasta erottuva leimasinväri, jolla leimataan kuvioita pohjaan. Kuvioiden lisäksi voisi vielä jollain vaalealla värillä vaikka sabluunan läpi koristella taustaa sekavammaksi, kuten olin tehnyt eräässä lakkiaiskortissa.


Sitten vain taustan leimasinvärejä vastaavat viirit kiinnitetään pohjan päälle niin ilmeikäs onnittelukortti on valmis. Viirit on leikattu Sizzix Big Shot leikkurilla. Yksinkertaista, helppoa, luovaa ja moneen tilanteeseen muuntautuvaa, kun vain tekee sopivilla sävyillä ja kuvioilla tuon taustan.


Minilorukirja

Osallistuin noin kaksi vuotta sitten skräppäyskurssille Raision työväenopistolla. Siitä heräsi kasvava kiinnostus paperiaskarteluun. Kurssilla tehtiin melko omatoimisesti juttuja, mutta sisältyi iltaan aina joku opetuksellinenkin osuus. Opetukset olivat mm. leimausta, minialbumeja, embossausta jne. Opettajalla oli mukanaan omia tarvikkeita, joita saimme käyttää ja lisäksi hänellä oli ostettavissa olevia tuotteita.

Tuolloin valmistin ensimmäisen minilorukirjan ystäväni baby showereille. Vaikka jo silloin kirjoittelin tätä blogia, unohdin harmikseni kuvata tuotoksen kokonaan. Nyt toinen ystäväni sai tyttövauvansa maailmaan, joten verestin muistot ja kaivoin minikirjan kaavat tallesta.

Ideana on, että yhdestä skräppipaperista saadaan yksi kuusikulmainen albumi. Kannattaa käyttää kaksipuolista paperia, sillä molemmat puolet tulevat käyttöön. Ensin leikataan pohja, taitellaan se kirjaksi ja sen jälkeen kirjaan kootaan mieluinen sisältö. Tässä kirjassa, kuten viimeksikin, oma ajatukseni oli, että aukeamalla esiintyy leimattu eläin ja siihen liittyvä loru tai laulu.

Tällainen tästä tuli.












Itsetehtyjä kortteja

Taas on tullut tehtyä muutamia kortteja...

40 v onnittelukortti miespuoliselle työkaverille

Tämä kortti on yhä varastossa odottamassa tulevaa sankaria

50 v onnittelukortti miespuoliselle työkaverille

Lakkiasonnittelut naapurinpojalle

Ystävän valmistujaiskortti

6 v onnittelukortti