30. marraskuuta 2013

Valoa pimeyteen!

Syksyn yksi parhaista reissuista takana. Käsityömessut Tampereella, uuhh! Päätimme hyvän ystäväni kanssa ajella paikalle, kummatkin ensikertalaisina. Messut avautuivat jo klo 9 aamulla, mutta ajattelimme lähteä matkaan niin että olemme puolen päivän aikaan perillä. Kyllähän yhdet messut viidessä tunnissa kiertää. Hah, ensikertalaisten ajatuksia! 

Kun olimme pääseet perille, hämmästelleet sitä tilausbussien määrää mieleemme hiipi, että kyseessä taitaa olla melko massiivinen tapahtuma. Kun olimme kiertäneet 3,5 tuntia alaselkä turtana huomasimme, että emme ole päässeet vielä messujen puoleen väliin. Sitten tuli keltanokille pikkuisen kiirus. Kolmea minuuttia ennen messujen sulkeutumista poistuimme ovesta ja vannoimme, että ensi vuonna paikalle saavutaan jo aamutuimaan. Ja olishan päivän aikana voinut jotain syödäkin, jos olis ehtinyt.

Ihana tapahtuma, ihanaa tavaraa, ihanaa ostettavaa, ihania ideoita, ihanaa... Uudestaan on päästävä!

Arvatenkin kassi painoi kun kierros oli suoritettu loppuun. Ja pikku hiljaa niistä ideoista ja tarvikkeista syntyy tulosta. Tässä ensimmäinen:


Syksyn pimenevään iltaan ja aamuun päätin ommella muutaman heijastimen. Helppoa tämäkin ja tuloksia syntyy nopeasti. Mallina käytin piparkakkumuottia. Leikkasin ensin heijastinkankaasta valmiin muodon. Tämän jälkeen laitoin muutamalla liimatipalla heijastinkankaan kiinni huopaan, jonka jälkeen leikkasin huovasta hieman isomman kuvion. Ja lopuksi huolellinen tikkaus heijastinkankaan reunaan. Valmista!


Nämäkin heijastimet päätyvät päiväkodin myyjäisiin. Jos näitä myyjisistä jää, on niillekin jo käyttötarkoitus mietittynä.

P.S. Tamperelaiset on outoja. Eivät laita tarpeeksi isoja Turku kylttejä tienviereen. Sit ne vamaan nauraa, kun joku ajaa liittymän ohi. Toiset huomaa vasta Hämeenlinnassa, että väärin meni. Nauru pidentää ikää, itse kullakin :)


Joulukuusi pullonkorkeista

Miten tämä kirjoitus on ollutkin näin jäässä? Ei se ainakaan ilmasta johdu. Huomenna alkaa joulukuu ja käsittämättömästi lämpötilat huitelevat yhä suureksi osaksi plussalla. Toki en valita. Lumentuloa odotan vain lasten vuoksi, ulkona kun on tasaisen harmaata ja märkää ja tekemiset hyvin vähässä. Ja Joulupukilta toivoisin valkeaa joulua ;)

Vaikka kirjoitus on ollut jäässä on ideapankki tuottanut tekemistä. Kirjoitetaan ne sitten kerta ryöpyllä!

Aiemmin kerroin, että meillä on jätesäkillinen vanhoja kaljapullonkorkkeja. Näistä korkeista ensi tekele oli korkkipannunalunen. Eräässä Facebookin ryhmässä törmäsin kuitenkin melko kivaan ideaan, joka sopii toteutettavaksi näin joulun alla. Joulukuusi pullonkorkeista!

Tuunasin korkkeja leimasinväreillä. Toinen kuusi sai värikseen lila-vihreän sävyt ja toinen musta-hopean. Korkit on kiinnitetty toisiinsa kuumaliimalla. Tein ensin sommitelman, joka jälkee liimasin yhteen rivit ja lopuksi liitin rivit yhteen. Tämä on todella helppo ja nopea tehdä.

Ja täytyyhän kuusi koristella! Rusetit tähtien paikalle puun huipulle. Pallojen virkaa hoitavat napit ja hileliima, bling bling!

Oujee, toimii. Nämä kuuset menevät päiväkodin myyjäisiin myyntiin. Käyköhän kauppa? :)









8. marraskuuta 2013

Suuren teko, pienen ilo!

The kässäkerho päätti tehdä hyvää ja haastoi koko yrityksen henkilökunnan mukaan Joulupuu Turku -keräykseen. Lahjoittamalla omia käsityöjuttuja keräykseen, jokainen voi aiheuttaa iloa vähävaraisten lasten jouluun.

Hyväntekeväisyys oli omasta mielestäni kiva veto kässäkerholta ja kohde oli hyvä. Itse osallistuin mielelläni haasteeseen, eteenkin kun kohteena olivat lapset. On kiva jos oma, itse väkertämä juttu, tuo lapsen silmiin tuikkivat tähdet. Lapsen ilo on aitoa ja upeaa seurata. Se on myös hurmaavan tarttuvaa.

Ajattelin ensin, että kudon keräykseen melko perinteisesti lapsen villasukat. En kuitenkaan millään saanut aloitettua kudinurakkaa, se ei vaan iskenyt. Sitten keksin lahjan, jota on helppo valmistaa, jota kannattaa tehdä sarjatyönä ja joka ainakin meillä on kiva puuhastelun väline. Lisäksi se tuo lapselle toiminnallisuutta ja kehittää lapsen motorisia taitoja. Hernepussi!


Näitä sitten syntyi helposti useampi kappale. Kuusi pussia meni lahjoitukseen ja loput...? :)



2. marraskuuta 2013

Ovikranssi

Työpaikallani on käsityökerho, josta on tainnut olla mainintaa jo joskus aiemmin blogissani. Käsityökerho kokoontuu kerran kuussa ja sen tarkoituksena on koota yhteen käsitöistä kiinnostuneet, värkkäilevät tuunaajat tekemään yhdessä monipuolisia käsityöjuttuja.

Eräänä tiistaina kässäkerho kokoontui Machia Design käsityö- ja taidekulmaan, josta meille oli varattu kranssikurssi. Päätin itse valmistaa paperinaruruusuista kranssin monien muiden kauniiden vaihtoehtojen joukosta. Kranssipohja löytyi valmiina kotoa, mutta paperinaruruusujen tekeminen oli vierasta. Vaan eipä ole enää. Ruusujen teko oli suht helppoa, mutta yllättävän aikaa vievää. Ruusut tulivat valmiiksi kurssi-illan aikana, mutta ovat lojuneet kotona odottamassa sommitteluaikaa.


Aina jostain aikaa löytyy ja tällainen on lopputulos. Löysin varastosta kuivattuja appelsiineja ja kanelitankoja, jotka mielestäni sopivat hyvin asetelmaan. Lisäksi hääkoristeista jäi ylimääräiseksi muutama vuosi sitten tuollaista härpäkettä, jota lopuksi kiedoin kranssin ympärille. 


           



Ja tältä se näyttää ovessa!




Terkkuja Osaava nainen -messuilta

Pari viikkoa sitten kävin jokavuotisella messukierroksella Osaava nainen -messuilla. Messuilla näkee monenlaista, eniten itseä kiinnostavat arvatenkin erilaiset käsityö kojut. On mukava ihailla muiden taidonnäytteitä ja samalla inspiroitua itse uusista jutuista. Lisäksi messuilta on mahdollista hankkia sopivia tarvikkeita tuoreiden ideoiden toteuttamiseen. Tyhjin käsin en ole vielä näiltä messuilta poistunut...

Kassiin kertyi muun muassa kasa helmiä (ihme!). Tänäkin vuonna Helmien talo oli messuesittelijänä ja tänäkin vuonna tuli helmivarastoa täydenneltyä ihanilla värikkäillä helyillä.


Myös uusia korvisideoita tuli silmäiltyä ja vähän niitä on jo ehditty toteuttaakin.


Kivat messut siis tänäkin vuonna. Tosin mielessä siintää jo Tampereen käsityömessut, joille meinaan tänä vuonna osallistua ensi kertaa. Mahtaako sinne ihan seota? No, ehkäpä matkaseuralaiseni laittaa jäitä hattuuni ;)