Syksyn yksi parhaista reissuista takana. Käsityömessut Tampereella, uuhh! Päätimme hyvän ystäväni kanssa ajella paikalle, kummatkin ensikertalaisina. Messut avautuivat jo klo 9 aamulla, mutta ajattelimme lähteä matkaan niin että olemme puolen päivän aikaan perillä. Kyllähän yhdet messut viidessä tunnissa kiertää. Hah, ensikertalaisten ajatuksia!
Kun olimme pääseet perille, hämmästelleet sitä tilausbussien määrää mieleemme hiipi, että kyseessä taitaa olla melko massiivinen tapahtuma. Kun olimme kiertäneet 3,5 tuntia alaselkä turtana huomasimme, että emme ole päässeet vielä messujen puoleen väliin. Sitten tuli keltanokille pikkuisen kiirus. Kolmea minuuttia ennen messujen sulkeutumista poistuimme ovesta ja vannoimme, että ensi vuonna paikalle saavutaan jo aamutuimaan. Ja olishan päivän aikana voinut jotain syödäkin, jos olis ehtinyt.
Ihana tapahtuma, ihanaa tavaraa, ihanaa ostettavaa, ihania ideoita, ihanaa... Uudestaan on päästävä!
Arvatenkin kassi painoi kun kierros oli suoritettu loppuun. Ja pikku hiljaa niistä ideoista ja tarvikkeista syntyy tulosta. Tässä ensimmäinen:
Syksyn pimenevään iltaan ja aamuun päätin ommella muutaman heijastimen. Helppoa tämäkin ja tuloksia syntyy nopeasti. Mallina käytin piparkakkumuottia. Leikkasin ensin heijastinkankaasta valmiin muodon. Tämän jälkeen laitoin muutamalla liimatipalla heijastinkankaan kiinni huopaan, jonka jälkeen leikkasin huovasta hieman isomman kuvion. Ja lopuksi huolellinen tikkaus heijastinkankaan reunaan. Valmista!
Nämäkin heijastimet päätyvät päiväkodin myyjäisiin. Jos näitä myyjisistä jää, on niillekin jo käyttötarkoitus mietittynä.
P.S. Tamperelaiset on outoja. Eivät laita tarpeeksi isoja Turku kylttejä tienviereen. Sit ne vamaan nauraa, kun joku ajaa liittymän ohi. Toiset huomaa vasta Hämeenlinnassa, että väärin meni. Nauru pidentää ikää, itse kullakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti