On syksyinen sunnuntai aamu. Aurinko paistaa sumuverhon takaa lämmittäen mukavasti ja tehden aamusta vuodenaikaan nähden suloisen kauniin. Jo kello yhdeksältä koko perhe on pakattu autoon ja matka Tarvasjoen puolukkametsään voi alkaa. Ennen metsään siirtymistä haetaan mukaan kuitenkin alueen maastoasiantuntija ukki, joka neuvoo meidät parhaille marjapaikoille.
Marjapoimurit käsissä, ämpärit marjoja huutaen sukellamme kasteen raikkaaseen metsään. Pitkälle ei tarvitse vaeltaa, sillä jo nopealla silmäyksellä on nähtävissä että varvut notkuvat punaista kultaa litratolkulla. Aikuiset laittavat poimurit viuhumaan ja lapset kyyristyvät varpuihin, mutta marjat päätyvät pääosin suuhun. Tarjolla on puolukkaa, joka juuri nyt on parhaimillaan sekä mustikkaa, joka valitettavasti on jo hieman vetistynyt ja menettänyt parasta makuaan. Puolukat päätyvät ämpäriin, mutta mustikoita päätyy lasten suuhun. Superfoodia!
Kolmen vartin kuluttua on reilu ämpärillinen puhdistettua marjaa poimittu. Sumuverho on poistunut ja aurinko lämmittää jo jopa kuumantuntuisesti. Taivaallinen keli marjametsään. Täydellinen saalis kohtuullisessa ajassa, sillä selkä ei paljon kauemmin olisi kestänyt kyyristelyä. Iloisilla mielin seurue siirtyy lounaan äärelle.
Myöhemmin illalla mietitään, mitähän näistä kaikista puolukoista oikein tekisi. Kaksi kiloa uhraan heti hilloksi ja loput päätyvät pakastimeen odottamaan käyttötarkoitustaan.
Puolukkahillo
2 kg puolukoita
1 dl vettä
1 kg hillosokeria
