Aarretta mä metsästän...

Äidin pieni-iso tyttö on aloittanut tarhan, kauheeta! Tai siis kivaahan se on, mutta... kauheeta!

Totisesti, pienemmän lapsen tarhapolun ensiaskeleet on nyt otettu ja isomman paluu arkeen pitkän joululoman jälkeen on koittanut. Ensimmäiset päivät ovat osoittaneet, että ei se helppoa ole, kenellekään. Samassa rytinässä mies, koti-isi, on palannut töihin. Muutos on tainnut vaikuttaa meihin kaikkiin. Isä on pääosin onnellinen, kun pääsee töihin ja saa muutakin ajateltavaa kuin kodin arjen  ja ruokahuollon pyörittäminen. Esikoinen vaatii tarhassa huomiota kyseenalaisin keinoin. Kuopus on hieman hämillään, kun isi jättää hänet päivittäin tarhaan ja menee itse kauppaan. Ja minä olen tärisemässä uudesta kotiroolistani.

Meillä on siis iltoja jolloin mieheni on töissä ja lastenhoito yksin mun vastuulla. Näin ei ole ollut hetkeen. Vaatii hieman totuttelua. Toki selviän. Oudolta se kyllä tuntuu. Eräs Kingin hahmo kärjistettynä kuvaa meidän perhettä suuntaa-antavasti. Ensimmäisenä iltana laitoin miehelleni vitsinä kuittauksen kun sain lapset nukkumaan. ;)

No mutta. Esikoisen kanssa täytyy nyt eteenkin keksiä puuhaa, koska tulkintani mukaan hän hieman protestoi tarhan alkua ja huomion puutetta. Eräänä päivänä hän kertoi piirtäneensä tarhassa aarrekartan. Tutkimme piirrustuksia ja päätin hieman kehittää ideaa toimivaksi leikiksi. Piirsin nopean luonnoksen osasta kotiamme ja koitin miten kohta viisi vuotias hahmottaa kartanlukua ja aarteen piilottamista. Taas tuo fiksu jätkä löi mut ällikällä. Jäbä etsi ja piilotti niin hyvin aarteita, että äiti oli suu ammollaan ihmetyksestä.

Seuraavana päivänä lupasin, että piirrän hänelle kunnon kartan, joka toimii leikissä pidempään. Eli päätin laminoida kartan kontaktilla ja kiinnitin sen pahviin. Lisäksi keksin meille siirrettävän ja uudelleen kiinnitettävän aarteen (käytin kohotarratyynyä).

Tätä leikkiä suosittelen muillekin. Leikki-ikäinen jaksaa ainakin meillä pelata tätä kerta toisensa jälkeen.

Pohjapiirrustusta pähkiessäni mieheni toi minulle
viralliset piirustukset malliksi :) 

Onnea 2 v. kuopus!

Niin se aika rientää, että ei itse välillä meinaa perässä pysyä. Nyt on takana jo kuopuksen 2-vuotis syntymäpäivät. Kaksi vuotta sitten elämä oli toistamiseen tuonut syliimme ihmeen. Täyden kympin tytön, joka tänä päivänä täyttää elämämme valoittavalla ilollaan ja hurjalla tempperamentillä. Eli syvää rakkautta, joukossa vanhempia raastavaa omapäisyyttä. Pikkuisesta on kasvamassa siis määrätietoinen valoittaja.

Synttärit vietettiin kahdessa erässä. Eli kaksi kakkua kera muiden herkkujen. Todella yllättäen hain inspiraation tarjoiluihin Kinuskikissalta. Kriteerinä oli se, että osa tarjottavista tulisi olla sellaisia jotka säilyvät helposti toisiinkin juhliin. Valitsin pitkään säilyviksi tuotteiksi Aleksanterin leivokset ja lusikkaleivät, joista molemmista löysin Kinuskikissalta hyvältä kuulostavat muunnelmat perinteisiin ohjeisiin. Lusikkaleivistä voin sanoa, että kerta oli ensimmäinen ja myös viimeinen. Jätän tämän piperryksen suosiolla tulevaisuudessa anopille, jonka bravuureihin nämä uskomattoman herkulliset suupalat kuuluvat. Tässä käyttämäni ohjeet; Pähkinäsuklaatäytteiset lusikkaleivät ja Cappuccino Aleksanterit.

Myös suolaista oli tarjolla. Päädyin kokeilemaan riskillä täytettyjä tuulihattuja. Olen väsännyt niitä ennenkin, mutta onnekseni ne onnistuivat tällä kertaa paremmin kuin koskaan ennen. Uskon, että salaisuutena taikana kuohkeuteen oli se, että taikinaa malttaa vatkata hetken, sen jälkeen kun kaikki aineet on lisätty. Ohje tässä;Tuulihatut kahdella täytteellä.

Yhtenä yllätysleivonnaisena valmistui kahden valkuaisen jäädessä yli suklaamarengit, suosittelen kokeilemaan. Helppo resepti tässä; Suklaamarengit.

Ja juhlapöydän kruunut, kakut. Isäni oli pyytänyt perinteistä täytekakkua, joten sitä saa mitä tilaa! Tein tavallisen suklaakakkupohjan. Leikkasin pohjan kolmeen kerrokseen, jonka väliin laitoin kermavaahtoa, jonka joukkoon oli sulatettu minttukrokanttisuklaata. Päälle maitosuklaakuorrutus, reunoille perinteiset kermavaahtopursotukset ja päälle kukkakoriste. Pikkuinen kakku teki kauppansa, eikä sitä jäänyt meille yhtään rääppiäisiin. Hyvä niin!

Toiseen kakkuun halusin kokeilla kaulittavan sokerimassan käyttöä ensimmäistä kertaa. Yhdistelin Kinuskikissan kakkuohjeita mieleisekseni ja lopputulos oli vaaleanpunainen luomus. Pohjaksi valitsin mehevän suklaakakun, täytteeksi maksikkatäytteen ja lemon curdin. Ja hunnuksi kakku sai vaaleanpunaisen sokerikuorrutteen kera karkkikoristeiden. Vinkkinä seuraava kertaa varten oli, että sokerimassan alle kannattaa todellakin laittaa runsaasti tomusokeria, jotta kaulitun levyn saa irtoamaan tasosta. Toinen huomio oli, ettei levystä saa kaulia liian ohutta.