Ompelu on mun akilleenkantapää. Pitkäjänteisyys ja tarkkuus eivät vaan riitä. Muistan jo koulussa, että käsityöt olivat siihen asti jees oppiaine kunnes tuli ompelun aika. Maltti ei silloinkaan riittänyt kaavojen piirtämiseen, saumavarojen mittaamiseen, leikkaamiseen, harsimiseen, reunojen siksakkaamiseen, silittämiseen, ompeluun jne. Liian monta vaihetta ennenkuin tulee valmista eikä mitään vaihetta toisaalta voi jättää pois jos haluaa että lopputulos on kelpo.
Mun ompeluhahmotuksessa on myös jotain häikkää, sillä välillä en lainkaan tiedä ohjeen perusteella mitä pitäisi tehdä ja välillä huomaan, että hups, saumat ovatkin työn etupuolella. Näin kävi tälläkin kertaa. Vyötäröresorin sauma lipsahti housujen etupuolelle ja äiti oli apuna ohjeiden tulkinnassa sekä puhelimen välityksellä, että paikan päällä.
Tämä on toinen kerta kun ompelen lapselle vaatetta. Tätä ennen olen kerran kokeillut ommella hyvin yksinkertaista mekkoa, mutta mekko jäi ikävä kyllä käyttämättä, ei kuitenkaan epäonnistumisen vuoksi. Olen sangen tyytyväinen näihin haaremihousuihin ja niin taisi olla käyttäjäkin, sillä näiden valmistumista seurattiin herkeämättä ja niiden valmistuttua niitä ei enää suostuttu jalasta riisumaan. Lisäksi ne ovat prinsessan oma valinta aamuisin aina kun ne löytyvät vaatekaapista puhtaana.
Haaremihuosujen pelastus on lahkeiden pitkät resorit. Ompelin tietoisesti yhden koon suuremmat housut, koska kangaskaupassa peloiteltiin kankaan menevän kokoon pesussa reilusti (ei mennyt).Ne ovat kuitenkin jo sopivat kun kääntää lahkeen resorit kaksinkerroin ylöspäin.
Ohje ja kaavat housuihin löytyi Suuri Käsityö 5-6 2015 lehdestä, josta bongasin muitakin kivoja ompelujuttuja. Nyt kun suhteellisen onnistunut suoritus on takana, motivoi se kokeilemaan ompelua uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti