"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...". Ja niin me lähdimme! Mukaani sain innokkaan 3-vee retkeläisen, joka ei koskaan väitä vastaan kun ehdotan, että "Mennäänkö metsäretkelle?". Tällä kertaa olin ajatellut kerätä värikkäitä vaahteranlehtiä. Takaraivossa kun kutkutti idea syksyisestä ovikranssista. Niitä ei kuitenkaan lähimetsästämme löytynyt. Jatkamme etsintöjä!
Mukaan tarttui muutamia käpyjä ja korillinen sammalta. Tiedän, sitä ei saa poimia ilman maanomistajan lupaa. Epäilen metsän olevan kaupungin omistuksessa ja kuntalaisena koin oikeudeksi nyhtää sitä sieltä täältä pikkuisen. Olihan korinikin todella pientä mallia.
Idea sammalpalloista löytyi jostain sisustuslehdestä. Niitä on tullut viime aikoina selattua urakalla, joten valitettavasti en muista mistä lehdestä tämä idea piirtyi silmäni verkkokalvolle.
Pallot valmistuvat näppärimmin pihalla. Koristelun hoidin sisällä. Pallot röhnästävät aikalailla. Kaikki alkaa siitä, että sammaleesta tehdään mytty, joka sitten vuorataan kauniilla sammalella. Sammaleen saa pysymään huomaamatta, kun käyttää tosi ohutta rautalankaa. Palloista voi tehdä minkä kokoisen tahansa, kun vaan lisää sammalkerroksia.
Valmiit pallot koristellaan haluamallaan tavalla. Ensin meinasin itse tökkiä palloihin erilaisia kuivia mausteita, joita olin hankkinut häiden koristeeksi muutama vuosi sitten. En kuitenkaan alun tökkäilyn jälkeen ollut tyytyväinen tulokseen, joten päätin vaihtaa taktiikkaa. Koristelin pallot nauhoilla. Yksi kierros ympärille kahdella erilaisella nauhalla ja päälle rusetti. Mielestäni pallot ovat nyt onnistuneet!
Pallot tarvitsevat vielä systeemin, jolla saan ne roikkumaan. Luultavimmin käytän jotakin vahvaa lankaa tai narua, esim. sisalnarua tms.
Täytynee päivittää kuva myöhemmin, siitä miltä pallot näyttävät kun ovat asennettu meidän kuistille roikkumaan. Nyt pallot sijaitsevat vielä työpöydän laidalla. Asennukseen tarvitaan miehistä apua koukkujen asentamiseen. Alankin siis syöttää ajatusta miehelle, kun hän palaa tänään viimeiseltä työpäivältään kotiin. Kyllä koti-isällä aikaa on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti